Voit lähettää kysymyksen seurakunnan työntekijälle tästä

Vastaus tulee näkyviin tälle sivulle. Kysymykset tulevat nimettömänä.

 

94. Mitä uutta vuosi 2022 tuo seurakuntaan?

Jos koronapandemia ei estä toimintaa meillä alkaa esimerkiksi

- tori-pappi toiminta

- kaste ja vihkipäivän järjestäminen

- hiljaisuuden retriitit

- hengellisiä teatteriesityksiä

- konsertteja

- uuden kappalaisen virkaan asettaminen 13.2. klo 10 Honkajoen kirkossa.

 

93. Miksi kirkkovuosi vaihtuu adventtina, eikä kalenterivuoden alussa.

Tässä linkki hyvään selvitykseen:

99bad2c9-df0b-f13e-6e78-30cee03e8d44 (karsamaenseurakunta.fi)

 

92.Milloin kirkkovaltuusto, kirkkoneuvosto ja kappelineuvostot kokoontuvat vuonna 2022? Saako kappelineuvostojen pöytäkirjoihin tutustua seurakunnan ilmoitustaululla, kuten kirkkovaltuuston pöytäkirjoihin sai ennen seurakuntakeskuksessa? Ovatko kokoukset julkisia, kuten kaupungin kokoukset?

Seuraavat vuoden 2022 kokousten ajankohdat ovat alustavia, ja niihin voi tulla vielä muutoksia/ lisäyksiä. 

Ensi vuoden kirkkovaltuuston kokoukset pidetään: 18.5, 19.10, 20.12 

Kirkkoneuvoston kokoukset pidetään: 2.2, 2.3, 27.4, 1.6, 7.9, 5.10, 2.11, 7.12 

Kappelineuvostot: Honkajoella 5.1. Muiden kappelineuvostojen kokousten aikatauluja ei ole vielä sovittu. 

Myös kappelineuvostojen pöytäkirjoihin voi tutustua. Kappelineuvostojen kaikkia pöytäkirjoja ei säilytetä kirkkoherranvirastossa, joten on hyvä ottaa etukäteen yhteys kirkkoherranvirastoon. Kirkkovaltuuston kokoukset ovat julkisia. Kirkkoneuvoston ja kappelineuvostojen kokoukset eivät ole julkisia. 

 

91. Voiko joululauluihin tai eräkirkkoon tulla ilman koronalupaa?

Eräkirkkoon ei tarvita koronapassia, joululaulutilaisuuksiin sen sijaan tarvitaan. Maskeja ja turvavälejä on kuitenkin suositus käyttää kaikkialla. (T.Nyman)

 

90. Miten Vapaakirkon ja ev-lut. kirkon oppi eroaa toisistaan?

Luterilaisen kirkon oppi löytyy luterilaisista Tunnustuskirjoista. Vapaakirkolla ei ole vastaavanlaista tunnustusta, väljästi ilmaistut opilliset periaatteet sen sijaan löytyvät. (T.Nyman)   

Tämä vastaus täydentyy myöhemmin. 

 

89. Onko seurakunnassa kristillistä meditaatiota?

Kankaanpään seurakunnassa ei ole tietääkseni tarjolla meditaatiota, vaan me palvelemme seurakuntaa Jumalan meille antamien armonvälineiden eli Jumalan sanan ja sakramenttien (kasteen ja ehtoollisen) välityksellä. (T.Nyman)

 

88. Onko luterilaisuudessa mystiikkaa?

Luterilaisuuden 500-vuotiseen historiaan mahtuu kyllä niitäkin, jotka ovat olleet mystiikasta kiinnostuneita, joskaan luterilaisuus ei itsessään tavoittele mystiikan tavoin välitöntä yhteyttä Jumalaan. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa hyväksytään kuitenkin kolmiyhteisen Jumalan asuminen uskovassa, mitä kutsutaan teologiassa myös unio mysticaksi. Tästä päästään osalliseksi Jumalan meille antamien armonvälineiden ja uskon välityksellä. (T.Nyman)

 

87. Eteneekö Honkajoen kappeliseurakunnan ympäristösuunnitelma suurempaan seurakuntaan liittymisen jälkeen?

Seurakunnassa käynnistyy ensi vuoden alussa ympäristösuunnitelman teko. Honkajoella lämmitysjärjestelmät ovat käytännössä jo nyt uudistusten jälkeen hiilineutraaleja. Kirkossa öljyä käytetään lisänä. Käyttö on noin pari viikkoa vuodessa eli öljyä tarvitaan, kun pakkanen laskee noin 25:een pakkasasteeseen. (K.Haavisto)

 

86. Milloin Kankaanpään seurakunta on hiilineutraali?

Seurakunta on periaatteessa jo nyt hiilineutraali.  Viimeinen öljylämmitys muutettiin maalämpöön joulukuussa 2021. Honkajoen kirkko lämpiää ilmavesipumpuilla ja varalla käytettään öljyä. Öljyä käytetään noin 1 viikko vuodessa. Hiilineutraalisuus asteen käytännössä ratkaisee se, mikä on Vatajankosken kaukolämmön toimitustapa ja sähköntoimittajan sähkön tuotanto. (K.Haavisto)

 

85. Kotimaassa kerrottiin Helsingin seurakuntayhtymän säästöbudjetista. Miten Kankaanpäässä, Jämijärvellä ja Honkajoella toimitaan?

Kankaanpään seurakunnan talousarvio hyväksyttiin 15.12.2021. Seurakunnan taloutta hoidetaan pitkäjänteisestä ja taloustilanne on hyvä. Mitään erityistä säästöbudjettia ei 2022 tarvita. Seurakunnassa on menossa strategiatyö, joka valmistuu toukokuussa 2022. Tässä yhteydessä mietitään myös seurakunnan resursseja vuoteen 2030 saakka. (K.Haavisto)

 

84. Miksi Raamattua ei enää pidetä Jumalan erehtymättömänä ilmoituksena? Ainakin kappeliseurakuntalaisesta tuntuu siltä.

Valtion ylläpitämän yliopiston teologisen tiedekunnan eksegetiikan opetuksessa Raamattua pidettiin usein vain ihmisen puheena Jumalasta, mikä on ikävä kyllä vaikuttanut myös moniin pastoreihin ja heidän välityksellään seurakuntiinkin. Itselleni Raamattu on kyllä kokonaan Jumalan erehtymätöntä sanaa, jossa ei ole ristiriitoja, kun ymmärrämme sen sillä tavalla kuin Jumala on sen meille tarkoittanut. (T.Nyman)

 

83. Mitä tämä tarkoittaa suomeksi: Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. Ps. 80:20

Tämä jae liittyy ehkä Assyrian v.722 eKr. pakkosiirtolaisuuteen viemän pohjoisen kuningaskunnan (jota sanottiin jakaantuneen valtakunnan aikana eteläisestä Juudasta erottaen Israeliksi) aikaan, jolloin psalmin kirjoittaja pyytää Jumalaa tuhoutuneen kuningaskunnan avuksi. Herra Sebaot -nimitys kuvaa Häntä sotajoukkojen Jumalana.  Israelin sotajoukkojen lisäksi Jumalaa voidaan pitää myös jouluevankeliumissa mainitun taivaallisen sotaväen johtajana. (T.Nyman)

 

82. Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo, Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää? (Hes 18:23) Miksi Herra on kahdesti? Mitä Herra tarkoittaa tässä?

Tässä on kysymys iankaikkisesta kuolemasta eli kadotuksesta ja sen välttämisestä, mitä Jumala haluaa. Kaksi kertaa 1933/38-raamatunkäännöksessä toistuvan Herra-sanan paikalla on hepreankielessä kaksi eri sanaa, joista ensimmäinen on Adonaj, joka merkitsee Herra, ja toinen on Jumalan nimeä tarkoittava tetragrammi JHWH, joka on tulkittu Jahve-nimeksi. (T.Nyman)

 

81. Saako kirkossa käyttää verkkovirsikirjaa?

Saa, ja se on korona-aikana turvallisempikin vaihtoehto kuin se, että käytetään kädestä käteen kulkevia virsikirjoja. (T.Nyman)

 

80. Saarnassa puhuttiin kahdesta aasista palmusunnuntaina. Oliko niitä 1 vai 2?

Palmusunnuntaihin liittyvä raamatunkohta, josta pidin lapsille saarnan, oli Matt.21:1-9:ssä oleva evankeliumi, jossa mainitaan sekä aasintamma että varsa. Muissa evankeliumeissa mainitaan vain varsa. Varsa oli se, jolla Jeesus ratsasti, minkä tähden kaikki evankeliumit mainitsevat sen, mutta Matteuksen mainitsema aasiemokin on ymmärrettävissä, kun se ei varmaan antanut noin vain viedä varsaansa, mutta kun se otettiin mukaan, oli varsan tuominen helpompaa. Näin ei evankeliumien välillä ole ristiriitaa, vaan Matteus vain täydentää muiden evankelistojen kertomaa.  (T.Nyman)

 

79. Mitä on perisynti?

Perisynti on ihmissuvussa perintönä kulkeva jumalanvastainen taipumus, kun taasen tekosynnit ovat tämän taipumuksen toteuttamista ajatuksin, sanoin ja teoin. Luterilaisiin Tunnustuskirjoihin kuuluvassa Augsburgin tunnustuksessa sanotaan perisynnistä: ”Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.”  Perisynnistä johtuu sekin, että ainuttakaan lasta ei tarvitse opettaa kiukuttelemaan ja uhmaamaan vanhempiansa. Nämä kun tulevat lapsessa esiin luonnostaan. (T.Nyman)

 

78. Kysyin tuossa muinoin henk.koht. eräältä srkn työntekijältä saarnasta, joka käsitteli - armon varkaita. Tutkin aihetta Raamatusta. Päädyin suurin piirtein tähän: joka itsensä ylentää eli pitää itseään synnittömänä, lienee armon varas. Keitä Jeesus eritoten oikaisi - kirjanoppineita! Joten miten voi kukaan seurakuntalainen kohottautua tuomitsemaan syntisenä pitämäänsä?

Armon varastaminen on mielestäni huono ilmaisu, kun Jumalan armo on Kristuksessa jokaiselle ihmiselle valmistettu lahja, jota meidän ei tarvitse varastaa, ja jota me emme voi myöskään ansaita. Se, joka pitää itseään synnittömänä tai hyvänä ihmisenä ei myöskään armoa varasta, koska ei sitä mihinkään tarvitse. Jumalan armoahan tarvitsevat vain syntiset ja jokainen, joka sitä tarvitsee, saa sen myös vastaanottaa. Armon vastaanottaminen tapahtuu puolestaan uskossa, joka on ihmisessä täydellistä Jumalan työtä. Tuomiosta puhuttaessa on puolestaan hyvä pitää toisistaan erossa ihmisten mielipiteet ja Jumalan tuomio. Sanan syvimmässä mielessä ei kukaan ihminen voi tuomita toistaan, vaan tuomio on yksin Jumalan. Kun puhutaan siitä, että joku ihminen tuomitsee toisen, on kysymys vain ihmisen mielipiteestä, jonka mukaan jotakin ei esim. pidetä uskovana. Jos ihminen elää ilmeisen katumattomana aivan Jumalan sanan vastaisesti, tai suorastaan kiroaa Kristuksen Häntä pilkaten, häntä ei ole syytäkään pitää uskovana. Mutta on myös monia, joiden kohdalla emme voi tietää, mikä heidän sydämensä tila on, jolloin ihmisen on parempi olla esittämättä väitettä heidän sielunsa tilasta. Ihminen voi myös erehtyä pitämään uskovana sellaista, joka ei sitä olekaan. (T.Nyman)

 

77.Miksi jotkut vastustavat vielä naispappeutta? Eikö kaikkien olekin pakko hyväksyä naispappeus, jos haluaa olla evl kirkon jäsen tai kuulua seurakuntaan.

Suomen ev. lut kirkko on hyväksynyt aikanaan yhtäläisen pappeuden sekä naisille että miehille, emmekä Kankaanpään seurakunnassa erottele naista tai miestä papin tehtävissä. Myös kaikki työntekijämme tekevät työtä yhtä lailla kaikkien kanssa sukupuoleen katsomatta.  Mutta ev. lut. kirkkoon ja Kankaanpään seurakuntaan voi seurakuntalaisena toki kuulua ja osallistua toimintaan, ajattelipa virkakysymyksestä sitten mitä tahansa. Kysymys pappeudesta on Raamattukysymys, ja koska Raamattua tulkitaan eri tavoin, se johtaa tässäkin asiassa eri näkemyksiin. Seurakunnassa on tosi tärkeää keskinäinen kunnioitus, vaikka joissain asioissa ihmiset ajattelevatkin keskenään eri tavalla.  

Mika Kyytinen 

 

76. Miten seurakunnan piispat ja papit valitaan?

Piispan vaalissa ovat äänioikeutettuja:

• hiippakunnan papit ja lehtorit
• hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenet, hiippakunnasta valitut kirkolliskokouksen maallikkoedustajat sekä kirkkohallituksen maallikkojäsen
• hiippakunnan seurakuntien maallikkovalitsijat
• tuomiokapitulin lakimiesasessori ja maallikkojäsen.

Maallikkovalitsijoita on yhteensä yhtä monta kuin äänioikeutettuja pappeja ja lehtoreita yhteensä. Jokainen seurakunta valitsee ainakin yhden maallikkovalitsijan. Muut maallikkovalitsijat valitaan seurakuntien väkilukujen määrän suhteessa tuomiokapitulin määräämän jaon mukaan.

Arkkipiispan vaalissa äänioikeus on lisäksi

• muista hiippakunnista kirkolliskokoukseen valituilla edustajilla
• saamelaiskäräjien kirkolliskokoukseen valitsemalla edustajalla
• hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenillä.

Seurakunnan pappien valintatavoissa on isoja eroja. Vastaan tähän aika lyhyesti. 

Kappalaisen valinnassa: 

Kapituli antaa kaikista kappalaisen viranhakijoista lausunnon. 

Sen jälkeen asianomainen seurakunta suorittaa itse viranhaltijansa valinnan.

Seurakuntapastorien valinnasta päättää viime kädessä tuomiokapituli, mutta seurakunnalla on oikeus antaa lausunto virkamääräyksestä ennen sen antamista. 

Kirkkoherra voidaan valita joko suoralla kansanvaalilla, jolloin srk äänioikeutetut jäsenet tekevät valinnan (kuten viimeksi Kankaanpään kirkkoherran vaalissa).

Tai kirkkoherran vaali voi olla välillinen, jolloin seurakunnan luottamushenkilöt valitsevat kirkkoherran. 

Tällöin kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto tekee valinnan kelpoisiksi todettujen hakijoiden välillä.

Mika Kyytinen 

 

75. Lähetin jo kysymyksen mormoneista, mutta mitä Jehovan todistajat ovat? He taitavat kuulua lähetyshiippakuntaan?

Mahtaneeko kysyjä olla nyt aivan tosissaan? Lähetyshiippakunnalla, joka on Suomen ev.-lut. kirkon ulkopuolella toimiva kristillinen ja luterilainen kirkko, ei ole mitään tekemistä Jehovan todistajien kanssa. Jehovan todistajat ovat mormonien tavoin ei-kristillinen uskonlahko, joka käyttää tosin Raamattua, mutta tulkitsee sitä kristinuskolle vieraalla tavalla. Jehovan todistajien opetusta on käsitelty heidän jumalakäsityksensä osalta aiemmin vastauksissa 57, 66, ja 67. Lisätietoa tiiviissä muodossa: Matti Liljeqvist, Torni ja temppeli. (T.Nyman) 

 

74. Mitä ehtoollisesta opetetaan seurakunnassa?

Ehtoollisessa me saamme leivässä ja viinissä Jeesuksen ruumiin ja veren syntiemme anteeksiantamukseksi. (Matt.26:26-28) Kyse ei ole vain Kristuksen ruumiin ja veren vertauskuvallisesta, vaan todellisesta läsnäolosta siunatuissa ehtoollisaineissa. Ehtoollinen on annettu Herran omien matkaevääksi uskomme ravitsemiseksi. Saamme käyttää sitä niin usein kuin sitä kaipaamme. (1.Kor.11:25) Liikuntarajoitteiselle vanhukselle se voidaan viedä myös kotiin tai sairaalle sairaalaan. (T.Nyman)

 

73. Onko seurakunnalla sopimus lähetyshiippakunnan kanssa? Siitä on paljon keskusteltu seurakuntaneuvostossa viime vuosina.

Seurakunnalla ei ole mitään sopimusta Lähetyshiippakunnan (LHPK) kanssa, eikä sellaisesta ole myöskään keskusteltu. LHPK on perustanut aivan hiljattain Kankaanpäähän oman seurakuntansa. Eri puolilla Suomea olevat LHPK:n seurakunnat muodostavat puolestaan oman kirkkonsa, joka ei ole kuitenkaan vielä rekisteröitynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. LHPK:lla on oma piispansa ja pastorinsa, ja he toimivat muutenkin omalakisesti kirkkomme järjestyksen ulkopuolella.

Se taho, jonka kanssa seurakunnallamme on sen sijaan yhteistyösopimus, on Niinisalon kappeliyhdistys, jonka toiminta rinnastuu kirkkomme sisällä toimiviin herätysliikkeisiin, joita on ollut jo parisataa vuotta kirkossamme. Niinisalossa käyvät myös seurakuntamme papit pitämässä jumalanpalveluksia ja muutakin yhteistä toimintaa on suunnitteilla. (T.Nyman) 

 

72. Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään. Jes. 26:19. Mitä tämä seurakunnan sivulla ollut jae tarkoittaa?

Kohdan edellä ovat sanat: ”Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös.” (j.19) Kyseessä on todennäköisesti päivä, jolloin Kristus tulee tuomitsemaan elävät ja kuolleet, ja herättää sitä varten kaikki kuolleet haudoistansa, minkä me tunnustamme aina myös uskontunnustuksen lausuessamme: ”Minä uskon… ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.” Toinen selitysvaihto olisi tulkita em. kohta kuvaannollisesti niin, että siinä olisi kyse Babylonian pakkosiirtolaisuuteen joutuneen Israelin kansan uudesta noususta, joka tapahtui heidän päästyään palaamaan persiaisvallan aikana takaisin omaan maahansa. (T.Nyman)

 

71. Mitä eroa on suomalaisten herätysliikkeiden opetuksessa? Vaikuttaako Kankaanpäässä kirkon herätysliikkeitä?

Tietoa kirkkomme sisällä toimivista herätysliikkeistä löytyy kirkon sivuilta. Kankaanpään seurakunnassa on vaikuttanut viime vuosikymmeninä vahvimmin Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, joka on yksi viidenteen herätysliikkeeseen kuuluvista järjestöistä. Rukoilevaisilla, herännäisillä ja evankelisilla on ollut myös kirkkopyhiä, minkä lisäksi kirkkokolehteja on osoitettu joillekin muillekin järjestöille. (T.Nyman)

 

70. Miksi Jeesuksen piti sovittaa meidän syntimme niin tuskallisella tavalla, eikö marttyyrikuolema olisi riittänyt?

Siihen, miksi Jumala päätti meidät pelastaessaan antaa ainoan Poikansa kiduttavan hitaasti tapahtuvaan ristinkuolemaan, eikä esim. mestattavaksi tai hirttämällä, jotka olisivat tuoneet kuoleman nopeammin, emme taida voida sanoa juuri muuta, kuin sen, että Hän näki hyväksi tehdä sen niin kuin teki. Ehkäpä Jumala päätti toimia näin osoittaakseen, kuinka kauhea asia ihmiskunnan synti oli, kun Hän valitsi sen sovittamiseksi tuon ajan hirvittävimmän kuoleman rangaistuksen. Mutta toisaalta siinä näkyi myös se, miten kalliin hinnan Jumala oli valmis rakkaudessaan maksamaan, jotta Hän saisi meidät yhteyteensä. Jeesuksen ristinkuolema tapahtui kuitenkin Vanhan testamentin ennustusten mukaisesti.

Ihmisen synti oli rikos pyhää Jumalaa vastaan, mikä vaati sovitusta. Jumala oli ilmoittanut jo satoja vuosia aiemmin, että Pelastajamme, jonka kannettavaksi tulisivat kaikkien ihmisten syntivelat, kärsisi meidän pahojen tekojemme rangaistuksen niin, että hänet luettaisiin rikollisten joukkoon. (Jes.53:5-6,12) Ennustuksiin kuului myös se, että Daavidin suku ja Jerusalemin asukkaat tulisivat eräänä päivänä katsomaan Häneen, jonka he ovat lävistäneet, jolloin heillä olisi avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. (Sak.12:10,13:1) Ristiinnaulitseminen oli tuohon aikaan rikollisen osaksi tuleva kuoleman rangaistus, ja ristillä Kristus lävistettiin sekä nauloilla että myös keihäällä. (T.Nyman)

 

69. Onko seurakunnassa raamattupiiriä?

Niitä on useampiakin, mutta kaikkien niiden nykytilanne ei ole tiedossa. Työntekijöihimme kannattaa olla yhteydessä henkilökohtaisesti, jolloin selviää, millainen, missä ja milloin kokoontuva piiri kiinnostaisi ja voidaan sitten lähteä kartoittamaan sopivaa piiriä. Itselläni on tarkoitus aloittaa vuoden vaihteen jälkeen myös uusi raamattupiiri Kankaanpään seurakuntasalissa, mutta päivä on vielä avoin. Kannattaa seurata alkuvuodesta kirkollisia ilmoituksia. (T.Nyman)

 

68. Mitä ovat myöhempien aikojen pyhät? Mitä heistä voi ajatella Raamatun valossa?

Myöhempien aikojen pyhillä tarkoitetaan mormonikirkkoa, joka on kristinuskosta vaikutteita saanut synkretistinen (mikä merkitsee uskontojen sekaantumista) uskonto. Heidän mukaansa Isä Jumala on ollut aiemmin jollakin muulla planeetalla asunut hyvä ihminen, joka on kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen korotettu ja kehittynyt Jumalaksi, joka asuu nyt lähellä Kolob-nimistä planeettaa voiden olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Hän voi myös kehittyä tai edistyä edelleen luomalla maailmoita ja kansoittamalla niitä. Isä Jumalalla on myös ruumis, ja koska jumaluus on sidottu iankaikkiseen avioliittoon, jonka tarkoituksena on kansoittaa maailmoita, täytyy taivaassa olla myös äiti, jolla on myös ruumis ja joka synnyttää henkilapsia, jotka syntyvät myöhemmin ihmisiksi. Jumala on vihitty iankaikkiseen avioliittoon vieläpä monien vaimojen kanssa.

Jeesus Kristus on taivaallisille vanhemmillemme syntynyt ensimmäinen henkilapsi, joka syntyi ihmiseksi Jumalan ja Marian ruumiillisesta sukupuoliyhteydestä. Jeesus on ollut Jumala jo ennen maailmaan tuloansa, mutta hän saavutti täyteyden vasta saadessaan ylösnousemusruumiin. Sitä ennen Jeesus oli vihitty iankaikkiseen avioliittoon Martan, Marian ja joidenkin muidenkin naisten ollessa hänen vaimojaan, ja hänelle syntyi myös lapsia. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus kävi Mormonin kirjan mukaan Amerikassa kutsuen sielläkin itselleen 12 opetuslasta ja perustaen siellä kirkon. Täällä tekemänsä työn tähden hänestä, joka on syntyjään Jumalan Poika, on tullut meidän Isämme.

Pyhä Henki on mormoneilla miespuolinen henkipersoona, joka on myös paikallisesti rajoitettu ja täältä kaukana, mutta säteilee kuitenkin hengellistä voimaa, joka vaikuttaa ihmisissä. Mormoneilla kuitenkin kaksi erillistä Pyhää Henkeä. Ensin mainittu persoonallinen Pyhä Henki on Holy Ghost, toinen on puolestaan persoonaton Holy Spirit, joka on läsnä kaikkialla.

Korkeimpaan korotukseen päässeistä ihmisistä tulee myös jumalia, joita ollut paljon muutenkin, kun taivaallisella Isällämmekin on ollut Isä ja hänellä puolestaan myös oma Isänsä jne. Mormonikirkon oppi on näin polyteistinen eli monijumalainen, mikä on Raamatun vastaista kuten heidän opetuksensa muutenkin.  Lisätietoa:  Matti Liljeqvist, Torni ja temppeli ja Kim Östman, Mormonit: historia, oppi ja elämä. (T.Nyman)

 

67. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.(Joh.17:3.) Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä (Joh.10:29) Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää (1.Kor.11.3) Pitäisikö Athanasioksen uskontunnustus päivittää? eihän se Jumalan Sanaa ole! Vai pitäisikö laatia uusi?

Athanasioksen uskontunnustus on sen käsityksen mukainen, mikä kristillisellä kirkolla on ollut ja on Raamatun ilmoituksen perusteella kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki, mihin nimeen tapahtuu myös kristillinen kaste. Kolminaisuusoppi ja oppi Kristuksen jumaluudesta ovat asioita, joista kristinusko ei voi luopua muuttumatta Jehovan todistajien tapaan eri uskonnoksi.

Vastauksesta 57 löytyy myös raamatunkohtia, joilla Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumaluutta voidaan perustella. Kun Jeesus puhui siitä, että Isä on Häntä suurempi (Joh.14:28), hän oli silloin alennuksen tilassaan, johon Hän tuli tänne meidän pelastuksemme tähden kulkiessaan tien Golgatan ristille. Tuossa tilassa hän pidättäytyi usein käyttämästä jumalallisia ominaisuuksiansa. Tämän tilan Hän on kuitenkin jättänyt, kun Hän on ylösnousemisensa ja taivaaseen astumisensa kautta siirtynyt korotuksen tilaan, jossa Hän hallitsee nyt kaikkivaltiaana Jumalana, joka on tuleva myös herrain Herrana tänne takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet: ”Isä… on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää.” (Joh.5:22-23) Tällainen kunnioitus perustuu siihen, Isä ja Poika ovat yhtä (Joh.10:30), mikä ilmaistaan myös sanoen, että Isä on Pojassa ja Poika Isässä (Joh.10:38). Jeesuksen jumaluus käy ilmi myös seuraavista kohdista: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala…. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä.” (Joh.1:1,14) Noissa sanoissa puhutaan Jumalan tykönä olleesta Jumalasta, joka tulee lihaksi eli ihmiseksi Jeesuksessa.

Lisätietoa:  Pasi Turunen, Kolmiyhteinen Jumala,  ja  Markku Särelä, Jeesus on tosi Jumala. (T.Nyman)

 

66. Miksi Jehovan todistajien oppi on harhaoppi kristinuskon mielestä?

Me emme usko samaan Jumalaan. Kristityt uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan, joka merkitsee sitä, että yhdessä Jumalassa on kolme itsenäistä persoonaa, jotka ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jehovan todistajat eivät tunnusta Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumaluutta. Jehovan todistajille Jeesus on luotu henkiolento, joka tunnettiin ennen ihmiseksi tuloaan arkkienkeli Mikaelina. Pyhää Henkeä Jehovan todistajat pitävät puolestaan Jumalan vaikuttavana voimana, eikä Jumalan kolmantena persoonana. Jehovan todistajat saattavat kutsua itseään harhauttavasti myös kristityiksi, mutta kristilliset kirkot eivät heitä sellaisiksi tunnusta. Lisätietoa:  Matti Liljeqvist, Torni ja temppeli. (T.Nyman)

 

65 Mitä vaatimuksia kirkolla on kirkkovaltuutetuille ja luottamushenkilöille? Mitä seurakunta odottaa heiltä? Mitkä ovat luottamushenkilöiden tärkeimmät tehtävät?

Kirkkolaissa todetaan: "Vaalikelpoinen seurakunnan luottamustoimen on Kristillisestä vakaumuksesta tunnettu 18 vuotta täyttänyt seurakunnan konfirmoitu jäsen." Kirkkolaissa todetaan, että seurakunnan hallintoa hoitavat mm. kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto, sekä kappelineuvostot. Luottamushenkilöt päättävät mm. seurakunnan taloudesta, viroista sekä yhdessä työntekijöiden kanssa suunnittelevat myös käytännön toimintaa. Moni seurakunnan luottamushenkilöistä toimii muutenkin seurakunnassa vapaaehtoistyössä. Seurakunta toivoo luottamushenkilöiltä aktiivisuutta ja myös uusia ideoita seurakuntatyöhön.

 

64. Miten yksityisrippikouluun ja kastekouluun pääsee?

Ottamalla yhteyttä johonkin seurakunnan pastoriin. (T.Nyman)

 

63. Miksi uskontunnustuksia on kolme? Mitä eroa niillä on? Miksi yleensä käytetään apostolista uskontunnustusta?

Uskontunnustuksien määrällä ei ole sinänsä merkitystä. Kolmea vanhan kirkon uskontunnustusta sanotaan myös ekumeenisiksi uskontunnustuksiksi, koska ne ovat olleet laajemmassa käytössä kristikunnassa, ja niiden katsotaan edustavan samaa uskoa. Em. linkin alta löytyy niihin lyhyet historialliset johdannot. Apostolinen uskontunnustus on ehkä yleisin siksi, että se on uskontunnustuksista lyhyin, jolloin se voidaan opetella ulkoa rippikoulussa, ja sen lausuvat kasteensa yhteydessä myös ne, jotka nuorina tai aikuisina kastetaan, ja se on ollut myös alun perin kastetunnustus. Juhlapyhinä ja joskus muulloinkin voidaan käyttää myös vähän pidempää Nikaian uskontunnustusta. Athanasioksen uskontunnus, joka on edellä mainittuja paljon pidempi, selittää erityisesti kolminaisuusoppia sekä Kristuksen inhimillistä ja jumalallista luontoa. (T.Nyman)

 

62. Mitä yhteistä on teologialla ja ornitologialla? Mitä Raamattu sanoo linnuista ja mitä voimme oppia niistä?

Teologia tarkoittaa suppeassa merkityksessä oppia Jumalasta. Jumala on myös maailmamme Luoja. 1.Moos.1:21-22:ssa puhutaan myös lintulajien luomisesta. Ornitologia on puolestaan lintutiedettä, jossa tutkitaan näitä Jumalan luomia olentoja, joissa usko näkee Jumalan kädenjäljen.  Jeesus kehottaa meitä muistamaan Jumalan huolenpitoa sanoen:  ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?” (Matt.6:26)

Iso Raamatun tietosankirja kertoo linnuista näin: ”Raamatun maissa oli paljon lintuja ja monia lintulajeja. Mooseksen laki julisti useat lintulajit saastaisiksi, 3.Moos.11:13-19, 5.Moos. 14:12-18. Petolinnuista Raamatussa mainitaan mm. kotka, korppikotka, haukat ja pöllö. Muuttolintuja olivat kurki, haikara, pääskynen ja viiriäinen. Uuden testamentin aikana oli kananhoito tullut hyvin tavalliseksi. Sitä paitsi pyydystettiin ja syötiin useita lintulajeja, jopa varpusiakin myytiin ruuaksi, Luuk.12:6. Pyyntivälineinä käytettiin mm. paulaa ja verkkoa, Ps.124:7, Sananl.1:17. Kerättiin myös luonnonvaraisten lintujen munia, Jes.10:14. Linnuista vain kyyhkysiä käytettiin uhrieläiminä. Heprealaiset tarkkailivat lintujen muuttoa, Jer.8:7, Hoos.11:11, ja panivat merkille lintujen äidinrakkauden, Jes.31:5. Raamatussa on monia lintujen maailmasta otettuja vertauskuvia, 2.Moos.19:4, Sananl. 27:8, Hoos.11:11, Matt.23:37 ym.”  (T.Nyman)

 

61. Mistä epäilevä Tuomas sai nimensä?

Nimen antoivat tuohonkin aikaan varmaan vanhemmat. Epäilevä-sana ei toki hänen nimeensä kuulunut, vaan sitä on käytetty vasta jäljestäpäin viittaamaan siihen, että hän ei uskonut Jeesusta ylösnousseeksi, kun muut opetuslapset siitä hänelle kertoivat. Saatuaan kohdata lopulta itsekin Jeesuksen Tuomas antoi Hänestä kuitenkin mitä kirkkaimman todistuksen. (T.Nyman)

 

60. Kun käärmeeksi naamioitunut Saatana sanoi Eedenin paratiisissa vaimolle ”Ette suinkaan kuole… te tulette tietämään hyvän ja pahan” (1.Moos.3:4-5) Puhuiko Saatana totta?

Ei puhunut, sillä synnin palkka on kuolema. On olemassa hengellinen, ruumiillinen ja iankaikkinen kuolema. Hengellinen kuolema merkitsee sitä, että ihminen elää epäuskossa Jumalasta erossa, ruumiillinen kuolema on kohdannut syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisiä sukupolvesta toiseen, ja hengellinen kuolema merkitsee iankaikkista eroa Jumalasta kadotuksessa. Hengellisestä kuolemasta ihminen saattaa tulla vielä uskoon herätetyksi, ruumiillisesta kuolemasta ei ole palannut elämään kuin ani harvat (Raamatussa mainitaan muutamia tällaisia tapauksia), mutta iankaikkisesta kuolemasta ei ole enää paluuta.

Syntiinlankeemuksen seurauksena ei ollut myöskään se, että ihmisen ymmärrys olisi kasvanut, sillä sen seurauksena päinvastoin hämärtyi ihmisen omantunto synnin turmellessa ihmisen ymmärryksen. (T.Nyman)

 

59. Mikä on kappelineuvosto ja miten pääsee ehdokkaaksi?

- Kappelineuvostoja kokousten pöytäkirjat on julkisesti nähtävissä seurakunnassa. Seuraavissa kappelineuvostossa keskustelemme siitä laitammeko kappelineuvostojen pöytäkirjat nettiin. 

-Kappelineuvostot nimetään aina kirkollisvaalien jälkeen.

- Kappelineuvostot osin päättävät, sekä ideoivat, suunnittelevat ja toteuttavat kirkollista toimintaa kappelin alueella.

Jos haluat lisätietoa ehdokkaaksi lähtemisestä voit olla suoraan yhteydessä kirkkoherra Mika Kyytiseen. 044 7133 500 mika.kyytinen@evl.fi

 

58. Haluaisin kuunnella 19.9. jumalanpalveluksen, mutta se päättyy ennen saarnaa. Voitteko lisätä tallenteen kokonaan. En päässyt kirkkoon.

Tekniikka petti toistaiseksi tuntemattomasta syystä videoitaessa, joten messun loppuosa ei ilmeisesti taltioitunut. Saarnani on kuitenkin luettavissa kuitenkin tästä. (T.Nyman)

 

57. ”…niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa” (1. Kor. 8.6). ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” (1.Tim.2:5) Jeesus opetti rukoilemaan Isää (Matt.6:9). Saako ihminen rukoilla myös Pyhää Henkeä? ”Mutta Jeesus sanoi hänelle: Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.” (Mark.10:18)

Kristillinen kirkko tunnustautuu kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on yksi, mutta Hänessä on kolme itsenäistä persoonaa, joista kukin on aivan yhtä täydellinen Jumala, mutta emme usko kuitenkaan kolmeen Jumalaan, vaan yhteen ainoaan Jumalaan, joka on kolmiyhteinen.

Ekumeenisiin tunnustuksiin kuuluu harhaksi tuomittua areiolaisuutta vastaan laadittu Athanasioksen uskontunnustus, jossa käsitellään kristillisen uskon mukaisesti kolminaisuusoppia. Kolminaisuusoppi löytyy toki myös Raamatusta, vaikkei sitä ilmaista siellä tuolla termillä. Jeesus sanoo lähetyskäskyssään: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen...” (Matteus 28:19) Tässä kohdassa ei puhuta nimistä, vaan yksikössä nimestä. Siinä näkyy siis sekä Jumalan ykseys että Hänen kolminaisuutensa. Isä, Poika ja Pyhä Henki mainitaan rinnakkain, koska he ovat Jumalan kolme persoonaa. 2.Kor.13:14:ssa on puolestaan apostolisena siunauksena tunnettu trinitaarinen tervehdys: ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.”  Raamattu sanoo myös selvin sanoin Jeesusta Jumalaksi: ”me olemme… hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1.Joh.5:20) Jeesuksen jumaluuden tunnusti lopulta myös epäilevä Tuomas sanoessaan Hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!", minkä Jeesus myös vahvistaa oikeaksi uskoksi. (Joh.20:28-29). Jehovan todistajat, jotka eivät tunnusta Jeesuksen jumaluutta, pitävät myös Pyhää Henkeä vain Jumalan persoonattomana voimana, mutta Jeesus osoittaa Pyhän Hengen olevan persoona, josta käytetään sanaa hän eikä se (Joh.14:26). Pyhän Hengen pyhyys käy puolestaan monien raamatunkohtien lisäksi ilmi jo Hänen nimestänsäkin. Pyhyys sulkee pois kaiken epäpyhyyden ja on pahuuden sijasta puhdasta, oikeaa ja hyvää.  Ja koska Jumala yksin hyvä, kertoo tämäkin sen, että Pyhä Henki on Jumala. Vastaavasti sanotaan Jeesuksenkin olevan synnitön (Hepr.4:15), mikä on seurausta Hänen jumaluudestansa.

Voimme näin ollen rukoilla niin Isää, Poikaa kuin myös Pyhää Henkeä eli kolmiyhteisen Jumalan jokaista persoonaa niin kuin kristityt yleisesti tekevätkin. Pyhää Henkeä rukoillaan usein kirkastamaan Kristusta ja Jumalan sanaa. (T.Nyman)

 

56. Mitä tulisi ajatella heistä, jotka ovat ottaneet sakramentin (ehtoollisen) omiin käsiinsä, eivätkä kunnioita saarnavirkaa? Kaikille kirkkovaltuutetuille tilatussa Kotimaa-lehdessä on kerrottu tällaista. Esimerkkinä lestadiolaisuuden yksi haara ja seurakuntalainen Kai Sadinmaa. Samassa lehdessä on myös kerrottu kirkon johdon linjauksesta kieltää ehtoollinen joissakin kirkon tilaisuuksissa. Mitä tulisi ajatella heistä, jotka ovat ottaneet armon välineet vallankäytön välineiksi?

Kristittyjen parissa on esiintynyt kyllä aika ajoin pyrkimystä turhentaa saarnavirka niin, että on ajateltu jokaisen kristityn olevan osallinen pappeudesta siten, ettei erityisiä paimenvirkoja tarvita. Raamatussa puhutaan meille kuitenkin sekä kaikkien uskovien yleisestä pappeudesta, että myös seurakunnan paimenvirasta, johon tarvitaan seurakunnan erityinen kutsu.

Uskovien yleisestä pappeudesta puhuu meille erityisesti 1.Piet.2:1-10, minkä mukaan uskovat muodostavat pyhän papiston, jonka tehtävänä on uhrata hengellisiä uhreja ja julistaa Jumalan suuria tekoja. Sen jälkeen, kun Kristus on uhrannut itsensä meidän puolestamme ei kuitenkaan tarvita enää muuta uhria kuin kiitosuhri, joksi voidaan käsittää kristityn koko elämä (Room.12:1-2), kun se halutaan elää Jumalan armon kiitokseksi. Elämällä todistamisen ohella sopii jokaisen uskovan antaa myös tarvittaessa sanallistakin todistusta uskostansa esim. sukulaistensa ja ystäviensä parissa, työpaikoilla ja seurakunnassakin, jos häntä siihen joskus pyydetään ja se tapahtuu seurakunnan saarnaviran alaisuudessa (1.Piet.3:15).

Yleisen pappeuden keskeltä kutsutaan kuitenkin jotkut palvelemaan ja opettamaan seurakuntaa säännöllisesti sen saarnavirassa. Näitä henkilöitä sanotaan Raamatussa seurakunnan paimeniksi, kaitsijoiksi ja vanhimmiksi. Kirkkomme käyttää heistä sanaa pappi (jota Raamattu ei tosin käytä Uuden liiton saarnavirasta) ja pastori (joka tulee latinankielisestä paimenta tarkoittavasta sanasta). Tällainen virka on Jumalan säätämys (Tiit.1:5-9, Apt.20:28) ja sen haltijalle on omat vaatimuksensa myös kirkkomme järjestyksessä. Tähän virkaan ei voi kutsua itse itseään, vaan siihen tarvitaan sisäisesti koetun kutsumuksen lisäksi seurakunnan ulkonainen kutsu, jonka saatuaan paimenviran haltija palvelee seurakuntaa Kristuksen puolesta sille sanaa ja sakramentteja jakaen. Kirkkomme järjestys mahdollistaa tosin myös sen, että maallikkokin voi suorittaa hätätilassa kasteen tai antaa ehtoollisen, jos pappia ei ole saatavissa. Ohjeita hätäehtoollisen toimittamiseen ei ole kuitenkaan helposti saatavilla, eikä myöskään tarvittavia ehtoollisaineita ja välineitä. Hätäehtoollisen tarve lienee kuitenkin hyvin vähäinen, koska kuolinvuoteille pastorien tulee aina mennä viivyttelemättä, jolloin mahdolliset muut työt siirretään sen johdosta myöhemmäksi. Jos taasen ei ole kyse kuolinvuoteesta, pastori voi tulla antamaan ehtoollisen tarvittaessa myöhemmin.

Kun Kristus asetti ehtoollisen, hän teki sen apostolien läsnä ollessa antaen heille ohjeet sen toimittamisesta seurakunnassa, jossa apostolit palvelivat sitten myös sen ensimmäisinä kaitsijoina. Kun Jeesus uudisti Pietarin paimenviran, Hän kehotti tätä ruokkimaan ja kaitsemaan Hänen lampaitansa. (Joh.21:16-17). Hes.34:5:ssä Herra kuvaa sen sijaan laumaa ilman paimenta hajaannukseen joutuneeksi surulliseksi näyksi. Kodeissa ilman paimenta vietettävän ehtoollisen tueksi on viitattu Apt.2:46:een (jossa mainittu leivän murtaminen on yksi ehtoollisesta käytetty nimi). Se, että ehtoollista vietettiin tuolloin kodeissa, johtui kuitenkin siitä, että seurakunnalla ei ollut tuossa vaiheessa vielä kirkkoja, eikä Jerusalemin temppelissäkään olisi voitu toimittaa juutalaisesta jumalanpalveluksesta poikkeavaa ehtoollista. Seurakunta vietti kodeissa ehtoollista kuitenkin epäilemättä apostolien (joiden opetuksessa pysyttiin muutenkin, Apt.2:42) opastamina, eikä omin päin. 

Nyt kun meillä on käytössämme kirkkoja, ei ole enää tarpeen viettää ehtoollista muista erillään kodeissa – paitsi silloin, kun pastori tulee jakamaan sen liikuntarajoitteiselle tai sairasvuoteessa olevalle. Ehtoollisen vietto pienissä nurkkakunnissa ilman paimenia voisi johtaa siihen, että sitä ei toimitettaisi aina asianmukaisesti, kun huolelliseen ehtoollisen toimittamiseen tarvitaan sellaisten asioiden huomioonottamista, joita maallikko ei tule ilman muuta ajatelleeksi. Saatettaisiin päätyä myös helpommin väärinkäytöksiin. Pienissä ryhmissä (joihin kaikki eivät voisi tulla) vietettävät ehtoolliset merkitsisivät myös sitä, että seurakuntayhteys kärsisi. Jumalanpalvelukset ovat seurakunnissa muutenkin niitä harvoja tilaisuuksia, joihin voi säännöllisesti kokoontua koko sanankuulossa käyvä seurakunta, jolloin eri-ikäiset seurakuntalaiset voivat kohdata toisensa. Ehtoollinen on itsessäänkin yhteysateria, jossa sitä nauttivat kokevat yhteyttä sekä Kristukseen että myös toinen toiseensa. Sen jakaminen kuuluu normaalioloissa paimenviran tehtäviin, ja paimenet jakavat ehtoollista kaikille avoimessa messussa, jota vietetään säännöllisesti kirkossa ja poikkeuksellisesti jossakin muussa tilassa, johon on saatu lupa sen viettämiseen

Kirkkomme sisällä on myös useita herätysliikkeitä ja joitakin jumalanpalvelusyhteisöjä, jotka ovat myös halunneet saada oikeuden viettää ehtoollista.  Vanhojen herätysliikkeittemme parissa on ehtoollista vietettykin ainakin niiden vuosijuhlissa ja eräissä kristillisissä opistoissakin (esim. Karkun evankelinen opisto ja Suomen Raamattuopisto), joihin on saatu siihen lupa. Nämä ovat olleet kuitenkin kaikille avoimia tilaisuuksia, joissa ehtoollisen jakajina ovat toimineet kirkon papit (poikkeuksena kuitenkin osa esikoislestadiolaisista) ja joissa on vietetty ehtoollista kirkkomme jumalanpalvelusjärjestyksen mukaisesti. Viime vuosina on kirkomme sisällä syntynyt myös joitakin uusia messuyhteisöjä, jotka vetävät kasvavassa määrin väkeä, ja joissa on nähty kirkon johdonkin taholta potentiaalia. Jos messuyhteisöt ovat valmiit toimimaan kirkkomme sisällä kaikille avoimina, kirkon pastorien johdolla ja sen jumalanpalvelusjärjestyksen mukaisesti, olisi mielestäni hyvä antaa ehtoollisoikeus myös niille. Parokiaalinen seurakuntakäsitys, jonka mukaan kirkkomme jäsenen pitää kuulua siihen seurakuntaan, jonka alueella hän asuu, ei ole osoittautunut aina toimivaksi, kun oman paikkakunnan seurakunta voi tuntua syystä tai toisesta vieraalta, tai sen parista ei löydy kaivatunlaista toimintaa tai tehtävää, jossa haluaisi palvella. Kirkon sisällä toimivat messuyhteisöt tuovat sen toimintaan monipuolisuutta, ja ne on syytä erottaa niistä, jotka pyrkivät kirkosta eroon ja muodostuvat siksi kilpailevaksi toiminnaksi. (T.Nyman)

 

55. Älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoustamme, niin kuin muutamien on tapana (Hebr.10:25) Riittääkö jumalanpalveluksen seuraaminen netissä?

Nettimessu palvelee niitä, joilla ei ole mahdollisuutta kirkkoon päästä, minkä lisäksi sille on ollut tarvetta myös korona-aikana, kun kokoontumisia on rajoitettu. Ehtoollista, joka on messun keskeisimpiä osia ei voi kuitenkaan nauttia virtuaalisesti, eikä nettimessun seuraaminen mahdollista myöskään muiden seurakuntalaisten kasvokkain kohtaamista. Niiden, joiden on mahdollista tulla kirkkoon, on siksi hyvä sinne tulla. Riittääkö-sana herättää kuitenkin kysymyksen siitä, mihin jumalanpalveluksen seuraamisen pitäisi riittää? Jos käsitämme messun kunnon kristitylle kuuluvana suorittamisena, on unohtunut jumalanpalveluksen ydinajatus – me kun tulemme suorittamisen sijasta messussa ennen muuta hengellisesti hoidetuksi, kun Kristus palvelee meitä siellä sanansa ja sakramenttinsa kautta. Se paikka, jossa me puolestamme palvelemme Herraamme, on sensijaan edessämme, kun lähdemme kirkosta elämämme arkeen. Mutta jos riittämisellä ajatellaan sitä, mitä tarvitaan uskonelämän hoitamiseen, on ehtoolliselle osallistuminen kyllä mitä tärkein asia kristitylle. Ehtoollisella kannattaa siksi käydä aina, kun se on mahdollista, ja tulla mieluiten kirkkoon joka pyhä. Jos jumalanpalvelusten seuraaminen jää vain netin varaan, jää kristittyjen yhteyden kokemus myös ohuemmaksi kuin kirkkoon tullessa, kun taas Jumala tahtoo rohkaista meitä myös uskovien yhteyden kautta. On hienoa nähdä sanankuulossa muitakin, yhtyä yhdessä virrenveisuuseen ja vaihtaa jonkun kanssa kuulumisiakin messun jälkeen. Esim. masennuksesta kärsiville voi klo 10 messuun osallistuminen olla kuitenkin paljon voimia vaativaa aamujen ollessa vaikeita. Kankaanpään seurakunnassa on kuitenkin nykyisin myös lähes joka pyhä messu klo 13 joko Jämijärvellä tai Honkajoella, joihin voi olla silloin helpompi tulla. (T.Nyman)

 

54. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef.2:8-9) Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? (Jaak.2:14) Ovatko nämä raamatunpaikat ristiriidassa?

Eivät ole. Paavali hylkää efesolais-kirjeessään sellaiset teot, joilla tavoitellaan pelastusta Kristuksen sovitustyössä meille valmistettua armoa halventaen. Tällaiset teot ovat syntiä, koska ne tehdään väärällä motiivilla, ja niitä voidaan sanoa myös kuolleiksi teoiksi.  Jaakob varoittaa sensijaan kirjeessään kuolleesta uskosta, josta ei seuraa mitään hyvää ihmisen elämässä. On siis olemassa sekä kuolleita tekoja, että myös kuollutta uskoa, kun taas elävästä uskosta nousee hyviä tekoja, vaikkakin ne ovat uskovalla tässä ajassa vielä syntisyyden tähden vajavaisia. Me pelastumme kyllä yksin armosta uskon kautta, mutta elävä usko ei jää hedelmättömäksi, vaan johtaa kysymään ja seuraamaan Jumalan tahtoa, mitä ilman usko ei ole aitoa, vaan kuollutta uskoa (Jaak.2:26). Teot eivät kuitenkaan synnytä uskoa, eivätkä ne ole sen sijasta tai ohella vähimmässäkään määrin pelastuksen syy, vaan teot ovat vain pelastavan uskon seurausta. Niiden kohdalla pitää paikkansa se, että hedelmistään puu tunnetaan (Matt.7:16, 20), mutta hedelmät eivät kannattele puuta, vaan puu hedelmiä.  Uskokaan ei ole kuitenkaan itsessään mikään ansiollinen suoritus, koska se on meissä sulaa Jumalan työtä, ja auttaa meitä vain siksi, että se turvautuu Kristukseen. Me emme siis pelastu uskon tähden, vaan Kristuksen tähden uskon kautta. (T.Nyman)

 

53. Mitä aikuisen kaste- ja rippikouluun kuuluu? Miten siihen voi osallistua?

Aikuisrippikoulun ohjelma laaditaan tapauskohtaisesti ottamalla huomioon, mitä ihminen tietää uskonasioista vanhastaan. Jos hän on kuulunut aiemmin esim. toiseen kirkkoon, hänelle ei tarvitse opettaa asioita niin paljon kuin sille, joka ei ole koskaan ollut minkään kirkon jäsen. Aikuisrippikoulun aikataulu voidaan myös sopia tapauskohtaisesti työ- ja perhe-elämän vaatimukset huomioon ottaen. Pitämissäni aikuisrippikouluissa olen antanut sitä käyvälle kirjallisuutta, jota hän on saanut lukea itsenäisesti. Välillä on ollut tapaamisia, joissa on keskusteltu syvennellen luetuista asioista. Rippikouluun kuuluu myös muutamia ulkoa opeteltavia asioita kuten esim. uskontunnustus ja Isä meidän -rukous, joita käytetään säännöllisesti jumalanpalveluselämässä. Rippikoulua käyvä saa lisäksi tehtäväkseen osallistua muutamaan seurakunnan tilaisuuteen saadakseen kuvan siitä, miten seurakunta toimii. Rippikoulun päätteeksi pidetään yksityisesti konfirmaatio, jossa tunnustetaan kristillinen usko, vastaanotetaan siunaus ja nautitaan ehtoollinen. Jos rippikoululaista ei ole kastettu aiemmin, hänet kastetaan ennen ensimmäistä ehtoollista. Aikuisrippikoulun aloittamiseksi otetaan yhteyttä johonkin seurakunnan pastoriin. (T.Nyman)

 

52. Jos lapsenuskolla pääsee Jumalan valtakuntaan (Mark.10:15), mihin tarvitaan rippikoulua ja päivittäistä Raamatun lukua (Ap.t.17:11)?

Lapsenusko ei säily ihmisessä, ellei usko saa yhä uudelleen hengellistä ravintoa. Jumala haluaa hoitaa meitä armonvälineittensä välityksellä pitääkseen meissä uskon yllä ja vahvistaakseen sitä meissä. Armonvälineitä ovat Jumalan sana, kaste, ehtoollinen ja ripissä julistettu synninpäästö. Kastaa saa vain kerran, mutta ehtoollisella voi käydä yhä uudelleen. Ellemme me käytä Jumalan meille antamia armonvälineitä, meidän mielemme täyttää Jumalan todellisuuden sijasta pian vain ajallisen elämän asiat, usko käy heikoksi ja lopulta kuolee. On traagista, että monen kasteessa Jumalan yhteyteen otetun lapsen usko sammuu siksi, että vanhemmat laiminlyövät lapsensa kristillisen kasvatuksen, eivätkä tuo lastaan seurakuntaankaan sitä varten. Rippikoulu on yksi osa sitä opetusta, jonka seurakunta haluaa antaa jokaiselle kastetulle siinä vaiheessa, kun kastettu kykenee tiedollisella tasolla vastaanottamaan sitä enemmän kuin pienenä, mutta rippikoulusta ja konfirmaatiosta saa myös kirkollisia oikeuksia. Moni on kuitenkin menettänyt jo sitä ennen lapsenuskonsa – joku kristillisen kasvatuksen puuttumisen tähden, joku puolestaan siksi, että on kääntänyt itse Jumalalle selkänsä. On harvinaista, että ihminen on saanut pysyä kasteestaan lähtien Jumalan yhteydessä lapsenuskonsa säilyttäen. Minunkin lapsenuskoni kuoli jo varhaisnuorena, mutta Jumala veti minut myöhemmin takaisin yhteyteensä. Nyt tahdon käyttää Jumalan antamia armonvälineitä, että Hän saisi säilyttää loppuun asti minussa uskon. Parasta on lukea Raamattua päivittäin ja käydä säännöllisesti messussa, jossa saa myös ehtoollisen. Sen lisäksi voi olla hyvä kuulua myös johonkin pieneen raamattupiiriin, jossa voi keskustella uskonasioista toisten uskovien kanssa ja kokea myös näin kristittyjen yhteyttä. (T.Nyman)

 

51. Saarnassa esiintyi sidottu ratkaisuvalta, mitä se tarkoittaa?

Ilmaisu sidottu ratkaisuvalta tulee sen nimisestä Lutherin kirjasta, jossa ollaan aivan uskon syntymisen ytimessä. Sidottu ratkaisuvalta merkitsee sitä, että ihminen ei voi tehdä ns. uskonratkaisua, jossa hän päättää ottaa vastaan Jumalan hänelle tarjoaman pelastuksen. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luonnostaan hengellisesti kuollut, joka ei voi tehdä mitään pelastuaksensa. Niin kuin Jeesus herätti sanansa voimalla kerran Lasaruksen kuolleista, niin täytyy Hänen herättää sanallansa meissä myös usko, joka on meissä täydellistä Jumalan työtä ilman mitään ihmisen myötävaikutusta. Apostoli Paavali sanookin ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room.10:17) Mutta jotta Jumala voisi tämän ihmeen meissä vaikuttaa, meidän tulee hakeutua Hänen meille antamiensa armonvälineiden äärelle. Ja näitä armonvälineitä ovat Jumalan sanan ohella myös kaste ja ehtoollinen, jotka saavat voimansa Jumalan sanasta sekä ripissä julistettu synninpäästö. Sidotun ratkaisuvallan teema tulee esille myös kysymyksiin 32 ja 3 liittyvissä vastauksissa, joista löytyy useita tärkeitä raamatunkohtia, jotka liittyvät tähän asiaan. (T.Nyman)

 

50. Miten kristitty pääsee taivaaseen eli saavuttaa pelastuksen elämänsä jälkeen?

Taivaaseen päästään yksin armosta, yksin Kristuksen sovitustyön tähden, ja tämän armon vastaanottavan uskon kautta. Pelastava usko on omakohtaista turvautumista Jeesukseen syntiemme sovittajana. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:16) ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef.2:8-9). Tätä kysymystä on käsitelty myös vastauksissa 32 ja 37. (T.Nyman)

 

49. He oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niin kuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niin kuin Jumala elää. (1.Piet.4:4-6) Miten tämä raamatunpaikka tulisi ymmärtää?

Jakeissa 4-5 puhutaan epäuskoisista, jotka ovat herjanneet uskovia ja joutuvat vastaamaan siitä Jumalan tuomiolla. Jakeessa 6 puhutaan sen sijaan uskossa kuolleista, jotka ovat eläessään vastaanottaneet kuulemansa evankeliumin. Heidänkin osanaan on syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen osaksi tullut ruumiillinen kuolema, mutta heidän kuolematon sielunsa saa elää Jumalan yhteydessä (kunnes heidän ruumiinsakin saa nousta Jeesuksen toisessa tulemisessa ylös haudastaan, jolloin ruumis ja sielu on jälleen yksi kokonaisuus iankaikkisessa elämässä).  6. jae ei siis puhu kuoleman jälkeen tapahtuneesta evankeliumin julistuksesta, mille ei löydy muualtakaan Raamatusta tukea. Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta osoittaa päinvastoin, että kuoleman jälkeen on ihmiset jaettu jo kahteen syvän juovan erottamaan joukkoon, ja silloin ei ole enää mahdollista vaihtaa puolta kadotettujen joukosta pelastuneiden puolelle (Luuk. 16:19-31). Ihmisen armonaika, jolloin kääntymys on mahdollinen, päättyy, kun hän kuolee. 1.Piet.3:18-20:ssa, joka liitetään joskus kysymyksen mainitsemaan kohtaan, puhutaan Jeesuksen saarnasta vankeudessa oleville hengille, joilla tarkoitetaan pimeyden valtoja ja niitä jotka olivat hyljänneet kuulemansa Jumalan sanan. Näille ei sanota julistetun evankeliumia, vaan kyseessä on Jeesuksen pimeyden valloista saaman voiton ja tuomion julistus (vrt. Kol.2:15). (T.Nyman)

 

48. Onko Jeesuksen elämästä historiallista tietoa? Onko Jeesus Nasaretilainen oikeasti elänyt historiallinen henkilö?

Antiikin ajan tekstejä, jotka ovat tärkeimmät historian tuntemisen lähteet, on säilynyt meille yleisesti ottaen varsin vähän. Caesarin tekstejä on löydetty kymmenkunta, ja ne ovat tuhat vuotta kirjoitusajankohtaa myöhäisempiä kopioita. Platonilta on seitsemän vielä myöhemmin kirjoitettua käsikirjoitusta. Jeesuksesta kertovia Uuden testamentin kreikankielisiä käsikirjoituksia on sen sijaan säilynyt tuhansia ja monin verroin enemmän kuin mitään muita antiikin ajan kirjoituksia, ja useat Uuden testamentin käsikirjoitukset ovat myös satoja vuosia aiemmin kirjoitettuja kuin edellä mainitut ja monet muutkin antiikin ajan käsikirjoitukset. Uuden testamentin kirjoituksia on myös tieteellisesti tutkittu enemmän kuin mitään muita tuon tai myöhemmänkään ajan kirjoituksia, minkä pohjalta on voitu todeta, että Uuden testamentin kirjoitukset ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin niitä kopioitaessa. Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ovat välittäneet meille neljä historiallista todistusta Jeesuksesta. Heidän kirjoittamansa evankeliumit eivät ole ajattomia tarinoita, vaan ne nimeävät kuvaamiensa tapahtumien ajan, paikan ja tuolloin vallassa olleet maallisetkin hallitsijat (esim. Luuk. 3:1-2).

Jeesuksesta kerrotaan myös Raamatun ulkopuolisessa, yleisessä historiankirjoituksessa. Hänet mainitsevat 50-luvulla kirjoittanut samarialaissyntyinen historioitsija Thallus, toisen vuosisadan alussa Rooman keisareita kuvaava Suetonius, samoihin aikoihin kirjoittanut roomalainen historioitsija Cornelius Tacitus, ja vuoden 37 jKr. paikkeilla syntynyt juutalainen historioitsija Josefus Flavius. Tacitus, jonka asenne kristinuskoon oli kielteinen, kertoo esim. Jeesuksen toimineen Juudeassa keisari Tiberiuksen ja maaherra Pontius Pilatuksen aikana ja tulleen teloitetuksi tämän käskystä. Näiden tapahtumien historiallisuus tunnustetaan yleisesti nykyisinkin. Jeesuksen tunnustaminen Jumalan Pojaksi ja Vapahtajaksemme vaatii sen sijaan uskoa, joka ei ole vain asioiden historiallista totenapitämistä. (T.Nyman)

 

47. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä (Matt. 18:20) Onko Jeesuksen helpompi kuulla kahta tai kolmea kuin yksinäistä rukoilijaa?

Jeesus kuulee kyllä yhtä hyvin yksinäisenkin rukoilijan rukouksen ja jopa sydämemme hiljaisimmatkin huokaukset. Toisen ihmisen kanssa rukoileminen on kuitenkin meille tueksi (mistä on hyvä esimerkki 2.Moos.17:9-13:ssa), kun kahdenkin uskovan rukoillessa koetaan uskovien yhteyttä keskellämme olevan Kristuksen yhdistäessä meidät toisiimme niin, että voimme olla toinen toistamme tukemassa ja rohkaisemassa. Rukoillessamme me tunnustamme tarvitsevamme Herraamme sen sijaan, että luottaisimme vain omaan voimaamme ja viisauteemme. Ja mitä useampi Häntä näin tarvitsee, sitä parempi. Edellisessä jakeessa 19 mainittu lupaus siitä, että saadaan se, minkä pyytämisestä on yhdessä sovittu, on puolestaan asetettava yhteen niiden raamatunkohtien kanssa, joissa puhutaan Jumalan tahdon mukaisesta rukouksesta – ihminen kun voi rukoilla myös kelvottomasti pyytäessään Jumalan tahdon vastaisia asioita (Jaak.4:3), joita Herra ei tahdo meille antaa. Sen, mitä me todella tarvitsemme voidaksemme kulkea Jumalan meille tarkoittaman tien taivaaseen, Hän kuitenkin tahtoo meille antaa vastauksena rukouksiimme. (T.Nyman)

 

46.Millaista elämämme on taivaassa Raamatun mukaan?

Raamattu ei anna meille yksityiskohtaista vastausta siitä, millaista taivaassa on. Sen tiedämme Raamatun perusteella, että siellä ei ole mitään pahaa eikä syntiä, ei kuolemaa, surua tai vaivaa(Ilm.21:4) ja Jumala saadaan nähdä kasvoista kasvoihin(Ilm.22:4). Taivaassa on siis vain iloa ja positiivisia asioita. Taivas on ikuinen, peruuttamaton, muuttumaton eikä siellä enää ole syntiä eikä syntiin voi langeta. Jeesus antaa monissa kohdissa varoituksen siitä, että taivaaseen pääsee vain uskomalla ja seuraamalla Häntä(Joh.14:6) ja etteivät kaikki pääse taivaaseen(Matt.7:13-14, Ap.t.4:12), sinne ei pääse kukaan joka ei tunnusta syntejään ja tee parannusta(Ilm.21:8, Matt.3:2,6,8) 

Uskon, että taivaassa teemme myös työtä, sillä monet Jeesuksen vertaukset taivaasta liittyvät työntekoon(esim. Matt.20:1-16) ja jo synnittömään paratiisiin Jumalan antoi ihmiselle tehtäväksi ottaa maa haltuunsa ja viljellä ja varjella sitä(1.Moos.1:28). Kuitenkaan työ taivaassa ei ole sellaista kuin maan päällä se voi olla stressaavaa, kuormittavaa tai vaivoja aiheuttavaa, vaan siellä ihminen tekee työtään ilolla. 

Iikka Kyllönen

 

45. Saako seurakunnasta ostaa kristillisiä kirjoja vieläkö katekismuksia myydään kun kirpputorilla ei ollut

Kirkkoherranvirastossa on lähetyksen myyntipiste, jossa on myös hengellistä kirjallisuutta myynnissä. Katekismuksia ei ole myynnissä, mutta joitain kappaleita on vielä jäljellä jos sellaisen haluaa.

 

44. Kristus kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudssa (rangaistuksen paikassa) oleville hengille 1.Piet.3:18-19 Voidaanko Tuonelastakin vielä pelastua?

Raamattu ei anna yksiselitteistä kuvaa siitä, miten asiat kuoleman jälkeen menevät. Monet asiat ovat ihmisilmiltä salattuja. Yksiselitteistä on se, että pelastumme Jeesuksen kautta. Siellä, missä on Jeesus, on myös pelastus. Pelastus on siis  viime kädessä Jumalan teko. Jumalan tekoja emme voi koskaan täysin ymmärtää. Tämä tekee meistä nöyriä Jumalan edessä. Saamme iloita siitä, että meillä on tässä elämässämme mahdollisuus kuulla evankeliumia. Jeesus myös ottaa meidät tytovereikseen ja sanansaattajikseen tässä elämässä. Mutta viime kädessä pelastus on Jumalan teko. Hänen rakkautensa ihmistä kohtaan on ehdoton ja Hänen  tuomionsa oikeudenmukainen. Ajattelen, että tämän varassa saamme elää ja kuolla. 

Taina Karvonen

 

43. Miksi ns. vähemmistökysymykset ja vähemmistöjen oikeudet ovat niin voimakkaasti esillä Honkajoen kappeliseurakunnassa? Eikö Raamatun esillä pito olisi tärkeämpää?

Kiitos kysymyksestä ja palautteesta. Palautteestanne ei käy ilmi, viittaatteko erityisesti johonkin seurakuntamme työntekijään, yksittäiseen puheeseen tai mahdollisesti johonkin julkiseen kirjoitukseen. Siinä on isoja eroja, mitä asioita seurakunnan työntekijät työssään ja puheissaan painottavat. Samoin työntekijöillä on eroa suhtautumisessa vähemmistökysymyksiin, ei vain Kankaanpäässä, Honkajoella ja Jämijärvellä, vaan myös eri puolilla Suomea. Toivon, että antaisitte tarvittaessa suoraan palautetta asianomaiselle henkilölle/henkilöille. Raamatun esillä pitäminen on ensisijaista koko seurakuntatyössä. (Mika Kyytinen)

 

42. Mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan seuraa minua?

Liitän vastaukseeni hyvin tutun Matteuksen evankeliumin kohdan: ”Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki kaksi veljestä, Simonin, toiselta nimeltä Pietarin, ja hänen veljensä Andreaksen. He olivat heittelemässä verkkoa järveen, sillä he olivat kalastajia. Jeesus sanoi heille: »Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.» He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

21Sieltä jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen, Sebedeuksen pojat. He olivat veneessä isänsä Sebedeuksen kanssa verkkojaan selvittelemässä. Jeesus kutsui heidätkin. 22He jättivät heti veneen ja isänsä ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.” (Matt. 4:18-22)

Kun Jeesus kutsui ensimmäisiä opetuslapsiaan seuraamaan häntä, sisältyi kutsuun useampia eri asioita. Ihan ensiksi Jeesus kutsui heitä seuraamaan, kulkemaan ja olemaan hänen kanssaan. Samalla opetuslapset saivat kuulla Jeesuksen opetusta ja näkivät Jeesuksen voimallisia ihmetekoja. Jeesus halusi tehdä heistä ihmisten kalastajia, evankeliumin eteenpäin viejiä.

Mitä Jeesuksen seuraaminen on tänä päivänä? Koska Jeesus on ylösnoussut ja odotamme hänen paluutaan, emme pysty seuraamaan Jeesusta ihan samalla tavalla kuin ensimmäiset opetuslapset. Jeesus ei ole fyysisesti läsnä niin, että näkisimme joka päivä vaikkapa hänen kasvonsa tai kuulisimme Jeesuksen opetuksia. Onneksi meillä on kuitenkin Jumalan Sana Raamattu ja rukous! Samoin Jeesus lähetti meille puolustajan Pyhän Hengen. Mutta kyllä Jeesuksen seuraamisessa on silti paljon samaa, kuin mitä oli jo Jeesuksen ensimmäisillä opetuslapsilla.

Raamatun pohjalta itse ajattelen, että Jeesuksen seuraaminen on:

· uskon elämistä todeksi arjen keskellä

· uskonelämän kilvoitusta, tarvittaessa parannuksen tekemistä ja yhä uudelleen Jeesuksen armoon turvaamista

· sen myöstämistä, että omilla teoillamme emme pysty itseämme pelastamaan, siksi me tarvitsemme Jeesusta joka ikinen päivä

· uskomista Jeesukseen Jumalan Poikana, syntien anteeksi antajana, lohduttajana ja omana Vapahtajana

· kiitollisuutta Jeesukselle ristin sovituksesta, ylösnousemuksesta ja armosta

· lähimmäisen palvelemista, ilosanoman eteenpäin välittämistä, uusien ihmisten mukaan kutsumista seurakuntaan

· uskonelämän hoitamista (seurakuntayhteys, sakramentit, Raamattu, rukous, jumalanpalvelus, hengelliset tilaisuudet)

· Jeesusta seuraamalla kuljemme pitkin taivaaseen johtavaa tietä, muuta tietä pelastukseen ei ole

(Mika Kyytinen)

 

41. Miksi vainajahenkiin ei saa pitää yhteyttä?

Jumala hyvin selväsanaisesti Raamatun kautta varoittaa meitä, ettei meidän pidä yrittää ottaa yhteyttä vainajahenkiin. Kristityn ei tule myöskään kääntyä meedioiden puoleen. Kysymyksessä viitattiin 3. Mooseksen kirjan kohtaan 19:31. Se ei suinkaan ole ainoa Raamatun paikka, jossa meitä tällaisesta varoitetaan. Varoituksia löytyy mm. seuraavista Jumalan Sanan kohdista: 5. Moos. 18: 10-11, 2. Kun. 21.6 ja  Jes. 8:19.  

Itse ajattelen ensimmäisenä, että miksi ihmeessä meidän tulisi kääntyä pahan puoleen, kun meillä on turvanamme Jeesus Kristus ja Kaikkivaltias Jumala! Meidän tulee rukouksin kääntyä kaikissa asioissamme hyvän Jumalan puoleen. On tärkeää 2000- luvullakin tiedostaa, että maailmassa taistelevat vastakkain hyvä ja paha. Ennustajien joukossa on monia huijareita ja silmänkääntäjiä, mutta meedioissa on ikävä kyllä niitäkin, jotka ihan oikeasti pystyvät saamaan yhteyden pahaan. Demoninen henki voi esitellä itsensä meediolle ja tämän puoleen kääntyneelle ihmiselle niin, että he luulevat kyseessä olevan poisnukkuneen vainajan henki. Demoninen henki voi pystyä myös kertomaan asioita kuolleesta ihmisestä.

Meidän ei siis missään nimessä kannata yrittää ottaa yhteyttä pahaan ja toimia vastoin Jumalan tahtoa. Isä meidän- rukouksessa upeasti rukoilemmekin: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.”  (Mika Kyytinen)

 

40. Ovatko sielu ja henki sama asia Raamatussa?

Siteeraan vastuksessani sekä Raamattua, että professori Lauri Thurenia. Sielu sanan merkitys vaihtelee jonkin verran eri Raamatunkohdissa.  Se haastaa meitä raamatunlukijoita katsomaan tarkkaan asiayhteyttä. Jeesus itsekin puhui sielusta: "Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin." (Matt 10:28) Tässä sielu tarkoittaa ihmisen henkeä ruumiin vastakohtana. 

Monessa raamatunkohdassa henki ja sielu merkitsevätkin keskenään ihan samaa asiaa, kuten vaikkapa Marian kiitosvirressä: "Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani." (Luuk. 1:46-47)

Mutta asia ei sittenkään ole niin yksinkertainen. Joissain paikoin Uutta Testamenttia ihminen jaetaan selkeästi kolmeen osaan, ja tällöin sielu ja henki tarkoittavatkin eri asioita: "Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herraamme Jeesuksen Kristuksen tullessa." (1.Tess. 5:23) Tällöin henki viittaa kykyyn olla yhteydessä Jumalaan. Eli sielu sanan merkitys ja käyttäminen vaihtelee eri Raamatunkohdissa. (Mika Kyytinen)

 

39. Miksi kaikki uskovat eivät puhu kielillä?

Kielillä puhuminen kuulu henkilahjoihin eli armolahjoihin. Muita armolahjoja ovat mm. profetoiminen, palvelutehtävä, opetustehtävä, antaminen sekä parantamisen armolahja. Näitä kaikkia, ja myös muita armolahjoja me saamme kyllä Herralta rukouksessa pyytää: "Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös armolahjoja." (1. Kor. 14:1)

Ihminen voi olla elävässä uskossa, vaikka hänellä ei olisikaan kielillä puhumisen armolahjaa. Sen sijaan hänellä voi olla vaikkapa palvelemisen armolahja. Jokaisella Jeesuksen omalla on oma paikkansa ja tehtävänsä seurakunnassa. Eivät kaikki uskovat puhu kielillä, profetoi, eikä kaikilla ole parantamisen armolahjaa. Mutta toki näitä saamme rohkeasti anoa! 

Hyvin pitkälti Jumalan antamat armolahjat on tarkoitettu rakentamaan seurakuntaa ja armolahjojen kautta voimme kirkastaa Kristusta ja palvella myös muita ihmisiä. On siis tärkeää, että käytämme Jumalalta saamiamme armolahjoja Herran tahdon mukaan, eikä vain itsekkäästi toimien. Armolahjoilla ei tule myöskään ylpeillä toisten ihmisten edessä, vaan antaa niistä kiitos ja kunnia yksin Jumalalle. Koska kyse on lahjoista, joista Jumala päättää itse, kenelle hän minkäkin lahjan antaa. Rukoiltaessa on sama asia. Rukoukseen on hyvä liittää omien pyyntöjemme lisäksi sanat: "Tapahtukoon Herra sinun tahtosi". Herra kyllä kuulee kaikki rukouksemme, mutta Hän päättää, mitkä pyynnöistämme toteutuvat ja millä tavalla. Tärkeintä on, että Herran tahto tapahtuisi ihan kaikessa.  

"Hän antaa Hengen ilmetä kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa...joku kielillä puhumisen lahjan." (1. Kor. 12: 7-10) 

Kiitos kysymyksestä, hyvää kesän jatkoa ja siunausta koko elämääsi! (Mika Kyytinen) 

 

38. Miksi kuolleet herätetään viimeisenä päivänä, jos kuolematon sielu siirtyy heti kuoleman jälkeen paratiisiin? Sielumme on kyllä kuolematon ja saa kokea pelastavaa yhteyttä Jumalan kanssa heti kuoltuansa, jos ihminen on lähtenyt täältä uskossa. Maaksi tuleva ruumiimme on sen sijaan haudassa siihen päivään saakka, jolloin Kristus herättää ruumiit haudoistansa, jolloin Jumalan lasten ruumis ja sielu saa jälleen olla yksi kokonaisuus ja elää tällaisena iankaikkisesti. (T.Nyman)

 

37. Synti on vakava asia, koska synnin tekijän on kuoltava (Hes.18:4) Voiko ihminen pelastaa itsensä, välttämällä synnin tekemistä?

Ei voi, koska kukaan ei voi vapautua elämänsä aikana synnistä. Luther sanoi aikanaan, että hurskaskin ihminen tekee syntiä vielä parhaimmissaankin teoissaan. On vaikea rukoilla edes Isä meidän -rukousta siten, ettei ajatus karkaa sitä lukiessa muihin asioihin niin, ettemme keskity ajattelemaan ja rakastamaan Jumalaa niin kuin meidän tulisi. Voimme pelastua vain turvautumalla Kristukseen syntiemme sovittajana. Ef.2:8-9: ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (T.Nyman)

 

36. Mitä varmaa voin tietää Jumalasta?

Tämä on haastava, mutta myös todella mielenkiintoinen kysymys, joka herättää minussa ensimmäiseksi kysymyksen siitä, millaista voi ylipäätään olla varmuus jostakin asiasta. Jos puhumme varmuudesta täydessä mielessä, olisi sitä vain sellainen, minkä voisimme osoittaa vastaansanomattomasti 100 prosenttisesti totuudeksi, kun taas 99% varmuus merkitsisi vain suurta todennäköisyyttä, jolloin on mahdollista, että kyse ei sittenkään ole totuudesta.

Ihminen vastaanottaa tietoa ympäristöstään aistiensa välityksellä, mutta mistä tiedämme, että aistiemme välittämä tieto on oikeaa tai että niiden kautta voitaisiin saada kaikki mahdollinen tieto todellisuudesta? Tämä on perustavan laatuinen tietoteoreettinen ongelma, jota meillä ei ole mahdollista ratkaista, koska kukaan ei voi asettua aistiensa ulkopuolelle tätä selvittämään. Voimme toki uskoa, että aistiemme havaitsemat asiat ovat olemassa sellaisina kuin me ne havaitsemme, mutta absoluuttisen varmasti me emme voi tätä tietää.

Entä kuinka me voisimme sitten tietää, koostuuko todellisuus vain siitä, minkä me voimme havaita aisteillamme? Onko olemassa vain näkyvä maailma vai onko myös näkymätön maailma todellisuutta? Ateisti voi uskoa, muttei varmuudella tietää, että todellista on vain se, minkä me voimme aisteillamme havaita. Kristitty sen sijaan uskoo, että on olemassa myös näkymätön maailma, jota emme voi aisteillamme havaita. Kummankin varmuuden takana on lopulta usko, joskin se on luonteeltaan varsin erilainen. Absoluuttisen ja täydellisesti todistettavissa olevan varmuuden sijasta onkin parempi kysyä, millaisia perusteluja näille asioille voidaan esittää, koska sokea usko ilman perusteita olisi toki tyhjän päällä.

Jos on olemassa ihmistä valtavasti suurempi kaikkivaltias Jumala, me emme kykene tutkimaan Häntä mikroskoopilla niin kuin voidaan tutkia vaikkapa jotakin yksisoluista eliötä. Kaikkitietävä Jumala voi tuntea läpikotaisin ihmisen, mutta ihminen ei kykene käsittämään tällä tavalla Häntä. Voimme tietää Hänestä vain sen, mitä Hän on teoissaan ja sanassaan meille itsestään ilmoittanut. 

Ensimmäinen suuri kysymys on kuitenkin se, onko olemassa meidän yläpuolellamme oleva persoonallinen Jumala. Kerron muutaman asian, jotka ovat vakuuttaneet minut Jumalan todellisuudesta. Ensimmäinen niistä on se, että planeetallamme ei vallitse vain tyhjä ja pimeä kaaos. Näemme ympärillämme luonnon, joka on täynnä ihmeellistä ja tarkoituksen mukaiselta näyttävää suunnitelmallisuutta ja kauneutta elämän sykkiessä kaikkialla ympärillämme. Jos ihmiskunnan koko historiansa aikana saavuttama tietomäärä ei riitä edes yksisoluisen kolibakteerin valmistamiseen alkuaineista, miten elämä olisi voinut sitten syntyä täällä vain sokean sattuman seurauksena? Pidän paljon perustellumpana uskoa siihen, että Jumala on tämän kaiken luonut, jolloin Hänen kädenjälkensä näkyy kaikkialla luomakunnassamme.

Elämän historiaani on puolestaan kuulunut monia vaikeita asioita, mutta on myös asioita, joissa olen saanut kokea Jumalan ilmeistä johdatusta ja varjelusta. On ollut läheltä piti -tilanteita, joissa Jumalan avuksi huutaminen on tuonut avun mm. väistämättömältä näyttävän vakavan liikenneonnettomuuden edessä ja monessa muussakin suuressa hädässä. Ja on ollut tilanteita, joissa asiat ovat menneet paremmin kuin olisin itse osannut ajatella. Olen tehnyt monia huonoja valintoja elämässäni, mutta Jumala on pitänyt minusta sittenkin huolta ja johdattanut minua elämässäni muuttaen joskus myös elämäni vaikeimpia asioita siunaukseksi. Tiedän myös, että jos Hän ei pitäisi minussa elämää yllä, en voisi itse pitää sitä yllä silmänräpäystäkään. Elämän antaja on myös sen kantaja, jonka kädestä saamme jokaisen päivämme ottaa.

Olen myös kokenut, että on olemassa oikea ja väärä – ei vain sopimuksen varaisina asioina, vaan niin, että ne ovat olemassa absoluuttisesti. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ihmiselle tehdään mitä tahansa pahuutta, tietää jokainen sen kokeva, että se on ehdottomasti väärin. Jos oikea ja väärä eivät olisi absoluuttisesti olemassa, ei tällaista voitaisi perustella, vaan oikea ja väärä olisivat vain sopimuksen varaisia asioita, joista voitaisiin vaihtaa vapaasti kantaa koska ja miten vain tahdotaan, ja kirjata se maan lakiin enemmistö päätöksen voimalla. Jos elämä olisi syntynyt vain sokean sattuman kautta, ei siitä voitaisi millään tavoin johtaa oikean ja väärän olemassaoloa. Elämä olisi silloin vain suuri vahingonlaukaus, jolloin meillä ei olisi vastausta edes siihen, pitäisikö elämä säilyttää vai olisiko se tuhottava. Omatunnon olemassaolo kertoo kuitenkin siitä, että meillä on käsitys oikean ja väärän olemassaolosta, ja ne voivat olla absoluuttisesti olemassa vain, jos Jumala on antanut elämän luodessaan meille myös käskyt siitä, miten meidän tulee elää.

Edellä mainitut asiat ovat olleet monelle muullekin viitteenä siitä, että on olemassa suuri Luoja, Johdattaja ja Tuomari, joka on asettanut oikean ja väärän välisen rajan. Mutta nämä asiat eivät kerro vielä tarkemmin, millainen Jumala on. Jumalan varsinaiseen tuntemiseen tarvitsemme Hänen meille antamansa ilmoituksen, joka meillä on Raamatussa. Tämän johdosta voidaan kuitenkin kysyä, että mistä me tiedämme, onko Raamattu todella Jumalan sanaa. Itseäni vakuuttaa tästä erityisesti kaksi asiaa.

Toinen niistä on se, mitä Raamattu sanoo ihmisen synnistä. Olen koettanut elää lähes 50 vuotta Jumalan pyhän tahdon mukaan, mutta olen tullut ymmärtämään vain yhä syvemmin, etten siihen kykene, koska olen syntinen ihminen ja teen yhä syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Vika ei ole ollut Jumalan tahdossa, joka on rakkaus, vaan minussa, joka olen synnin turmelema ihminen. Tämä on asia, minkä kuka tahansa voi myös testata, kun yrittää elää pyhää, Jumalan tahdon mukaista elämää rakastaen Jumalaa yli kaiken muun ja lähimmäistään niin kuin itseänsä. Yksikään muu kirja ei ole antanut minulle tässä suhteessa niin realistista kuvaa ihmisestä kuin Raamattu. Kirjat, joissa ihminen kuvataan hyvänä, ja joiden mukaan tuo hyvyys saadaan esiin, kunhan vain olosuhteet muuttuvat, osoittautuvat historian valossa satukirjoiksi. Ihmisen syntiturmeluksen karut seuraukset ovat nähtävissä kaikkialla hajoavista perheistä kansojen sisäisiin ja välisiin sotiin, sortoon ja globaaleihin ongelmiin asti. Jumalan pyhä tahto on rakkaus, mutta ihminen on epäpyhä ja kyvytön rakastamaan Jumalaa yli kaiken muun ja lähimmäistään pyytettömästi (mitä olisi esim. vihollistemme rakastaminen) niin kuin itseään. Olen siis sekä omaa että muiden elämää katseltuani vakuuttunut siitä, että ihminen on pyhän Jumalan edessä syntinen.

Toinen asia, joka vakuuttaa minua erityisesti siitä, että Raamattu on Jumalan sanaa, on siinä olevan evankeliumin voima. Evankeliumi on ilosanoma siitä, mitä Kristus on tehnyt puolestamme, että saisimme syntimme anteeksi. Mikään muu sanoma tässä maailmassa ei ole vaikuttanut minuun niin kuin tämä. Ihmiset hyväksyvät meidät useimmiten tietyillä ehdoilla, jotka meidän pitää kyetä täyttämään, mutta Jumala hyväksyy yhteyteensä kurjimmankin ihmisen, joka turvautuu Hänen armonsa. Ja tuo armo on juuri siinä, että saamme uskoa kaikki syntimme anteeksiannetuiksi Jeesuksen sovitustyön tähden. Tämä on myös kokemukseni mukaan syvin mahdollinen ihmistä muuttava voima. Kun saa uskoa synnit anteeksi, ei tarvitse elää huonolla omallatunnolla epäonnistunutta elämäänsä häveten, vaan saa uskoa olevansa Jumalalle otollinen ja rakas, ja aloittaa yhä uudelleen elämänsä kaikesta syyllisyydestä vapautettuna Jumalan armon kiitokseksi eläen. Tämä on meille sulaa Jumalan lahjaa, jonka me saamme osaksemme armosta, joka on Ansaitsematonta Rakkautta Meidän Osaksemme (sanojen alkukirjaimista tulee sana armo). Minun syvin tarpeeni on saada uskoa yhä uudelleen kaikki syntini anteeksi, ja tämän armon vapauttava kokeminen on vakuuttanut minut myös kerta toisensa jälkeen siitä,  että Raamattu, jonka ydinsanoma tämä on, on todella Jumalan sanaa.

Raamatusta saamme tietää Jumalasta paljon muutakin, ja sen Jumalan sanaksi uskova pitää Raamatun kaikkea muutakin opetusta Jumalasta varmana totuutena. Ilman Raamattua voimme aavistaa Jumalan olemassaolon luonnon ihmeellisyyden, elämässä koetun johdatuksen ja omantunnon kautta, mutta Jumala opitaan tuntemaan Raamatusta. Raamatun uskominen Jumalan itsestään antamaksi ilmoitukseksi on toki uskon varmuutta, mutta siitä voidaan myös vakuuttua, kun aletaan elää Jumalan sanaa seuraten. Jeesus lupaa: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” (Joh.7:17) Se, joka pyrkii tosissaan elämään pyhää elämää jokaista ajatustaan, sanaansa ja tekoaan myöten ja pyrkii pitämään Jumalan joka hetki itselleen kaikkea muuta rakkaampana, tulee tuntemaan, että ihminen ei tuohon kykene. Emme kykene pitämään mieltämme pyhässä Jumalassa edes Isä meidän rukouksenkaan ajan, kun mielemme lähtee laukalle. Ja lopulta emme kykene lausumaan edes tuon rukouksen ensimmäistä sanaa sellaisessa pyhyydessä kuin Jumala tahtoo, emmekä me kykene rakastamaan Häntä niin, että mikään muu ei olisi meille koskaan Häntä tärkeämpää, kun meidän mielemme täyttävät usein toisarvoiset asiat.

Kristillinen vastaus siihen, mitä voimme varmasti tietää Jumalasta, on se, että sitä on kaikki se, mitä Raamattu Hänestä kertoo, koska Raamattu on Jumalan meille itse itsestään antama ilmoitus. ”…ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” (1.Piet.1:24-25) (T.Nyman)

 

35. Mitä riparin loppukokeessa kysytään?

Rippikoulun kokeiden järjestäminen vaihtelee työntekijöiden mukaan, joten voin vain kertoa oman käytäntöni. Annan rippikoululaisille etukäteen korkeintaan 30 keskeistä kysymystä, joihin löytyy vastaus heidän tekemistään muistiinpanoista. Näihin kysymyksiin paneutumiseen heillä on kaksi tuntia lukuaikaa, mikä riittää yleensä hyvin siihen, että he selviävät kokeista, jos ovat olleet tunneilla hereillä ja hyödyntäneet kunnolla lukutuntinsa. Itse kokeeseen tulee em. kysymyksistä sitten 10, joihin heillä on ollut mahdollisuus paneutua etukäteen. (T.Nyman)

 

34. Mitä tarkoittaa "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu"?

Jumala tahtoo antaa meille kaiken sen, mitä me tarvitsemme voidaksemme kulkea täällä sen tien, jonka Hän on kuljettavaksemme asettanut. Aivan erityisesti Hän tahtoo antaa meille sen, mitä me tarvitsemme päästäksemme kerran taivaaseen Hänen luoksensa. Ihminen on lyhytnäköinen, mutta Jumalalla on iankaikkisuuden näkökulma, minkä tähden Hän tietää tarpeemme paremmin kuin me itse ne käsitämme. Jumalan siunaus voi kätkeytyä myös koviin elämän koettelemuksiin, joissa me saatamme kokea kipeitä puutteita. Silloin kun ei toteudu meidän tahtomme, Jumala antaa meille kuitenkin jotain vielä tarpeellisempaa. Me emme vain ymmärrä aina Hänen ihmeellisiä teitänsä. (T.Nyman)

 

33. Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista sen mukaisesti, kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksssään sinulle korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmoja ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu (Luuk 1:1-3) Miksi Teofilus oli korkea-arvoinen?

Tähän asiaan Raamattu ei anna meille vastausta, joten voimme vain arvailla kuka Teofilus oli. Korkea-arvoisuus voisi viitata siihen, että Teofilus oli jossakin yhteiskunnallisesti merkittävässä virassa tai muuten vaikutusvaltaisessa asemassa oleva henkilö, jolle Luukas halusi evankeliuminsa kirjoittaa Teofiluksen ollessa evankeliumin eteenpäin menemisen tai uskon puolustamisen kannalta avainasemassa. (T.Nyman)

 

32. Miten tullaan uskoon? Päätänkö vaan, että alan uskomaan Raamatun Jumalaan? Mistä sitten tiedän, että olen ns. uskovainen?

Tämä on todella tärkeä kysymys, jonka kuulisi mielellään vaikka monta kertaa päivässä.

Uskomiseen tarvitaan, että on vakuuttunut syntisyydestään ja Kristuksen sovitustyön ansiosta sekä Hänen halustaan pelastaa ainoastaan siitä syystä, että olemme syntisiä. Pelastava usko on turvautumista Kristukseen syntiemme sovittajana.

Usko ei ole tällaisena vain Raamatussa mainittujen asioiden totena pitämistä, eikä se ole myöskään ihmisen tekemä tahdon ratkaisu. Usko on sen sijaan meissä täydellistä Jumalan työtä ja lahjaa.

Raamattu opettaa Jumalan yksinvaikuttavuutta pelastuksen asiassa sanoessaan, ettei ihmiseltä puutu ainoastaan kaikki kyky uskoa evankeliumiin (Joh.6:44; 1.Kor.2:14), vaan hän myös hangoittelee evankeliumia vastaan, ja on jopa Jumalan vihollinen niin kauan kuin hän vielä on kääntymätön (Room.8:7). Raamattu sanoo uskovaksi tulemista Jumalan armon ja kaikkivaltiaan vaikutuksen aikaansaannokseksi (Fil.1:29; Ef.1:19-20), Jumalasta syntymiseksi (Joh.1:12,13) ja kuolleista herättämiseksi (Kol.2:12) sekä rinnastaa uskon syntymisen valkeuden luomiseen maailmaa luotaessa (2.Kor. 4:6).

Jumala tekee meissä työtänsä armonvälineittensä välityksellä. Näitä ovat uskon synnyttämistä ajatellen kaste, Jumalan sana ja rippi (ehtoollinenkin on armonväline, mutta se on tarkoitettu varsinaisesti jo syntyneen uskon vahvistamiseksi).  Näiden armonvälineiden äärelle meidän tulee hakeutua, jotta Herra saisi tehdä meissä niitten kautta työnsä synnyttäen meissä uskon, joka on Jumalan ihme. Tähän Jumalan työhön kuuluu sekä syntisyytemme että myös armon kirkastaminen.

Uskoontulon ei tarvitse olla erityinen kokemus, vaikka se voi olla sitäkin. Pelastava usko on käsillä jo siitä hetkestä lähtien, jossa meissä herää halu turvautua Kristukseen syntiemme sovittajana, vaikkei usko havaitsisi vielä itseään. Pelastavan uskon kohteena kun ei ole se, mitä meissä tapahtuu, vaan se, mitä Kristus on tehnyt puolestamme. Tietoisuus siitä, että ollaan uskossa, tulee kyllä myös aikanansa. Se voi olla selvää jo uskon ensi kipinästä alkaen, mutta se voi myös tulla sen jälkeen Pyhän Hengen todistaessa meille, että olemme Jumalan lapsia (Room.8:16). Pyhän Hengen sisäinen todistus on kuitenkin pelastavan uskon seuraus, eikä sitä edeltävä asia. Kun uskotaan ensin Jumalan sanan armolupauksiin, saadaan sitten myös Pyhän Hengen sisäinen todistus joko välittömästi tai jossain vaiheessa sen jälkeen.

Moni tarvitsee uskonasioiden selviämiseksi myös jonkun kokeneen uskovan apua, jota kannattaa ilman muuta pyytää, jos asiat eivät muuten aukea. Erityisen hyvä lähtökohta uskolle on ripissä julistettu synninpäästö, jonka seurakunnan paimen julistaa mielellään pyynnöstä ja hätätilassa sen voi tehdä joku muukin uskova ihminen, joka tietää kuinka rippi-tilanteessa toimitaan. (T.Nyman)

 

31. Miksi kirkon hautausmaalla on Pukanhaavan muistomerkki?

Kyseinen merkki on seurakuntalaisten 100-vuotismuisto vuodelta 1933. Seurakuntalaiset ovat halunneet muistaa näin 1751-1833 eläneen Matti Pukanhaavan siunausta tuottanutta julistus- ja sielunhoitotyötä.  Muistomerkissä ovat myös sanat ”Vaeltakaa liki Jeesusta”. Länsi-Suomen Rukoilevaisten sivustolta löytyy tietoa Pukanhaavan vaiheista. (T.Nyman)

 

30. Miksi kirkossa vaikuttaa yhteiskunnallisia liikkeitä, kuten yhteys-liike, pride-liike ja tulkaa kaikki-liike? Onko Jämijärven kappeliseurakunta sitoutunut johonkin liikkeeseen?

Käsitykseni mukaan mainitsemasi liikkeet ovat keskenään aika erilaisia. Yhteys-liike on ekumeeninen, kirkkojen rajat ylittävä solidaarisuus- ja tukiryhmä, joka pyrkii vaikuttamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten asemaan yhteiskunnassa ja kirkoissa. Tulkaa kaikki -liike puolestaan muodostuu kirkon jäsenistä ja muista henkilöistä, jotka toivovat kirkon uudistumista ja haluavat toimia liikkeen tavoitteiden puolesta. Pride -liike ei käsittääkseni ole sitoutunut mihinkään uskontoon, vaan pyrkii edistämään sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti. Sillä on vahva historiallinen taustansa.

Kirkon piirissä toimii monenlaisia liikkeitä, yhdistyksiä, järjestöjä, ryhmittymiä ja niiden jäseniä, joille kirkko ja sen usko on tavalla tai toisella merkittävä. Minä en osaa määritellä, missä määrin erilaiset liikkeet ovat yhteiskunnallisia, poliittisia, kristillisiä tai kirkollisia. Se määrittely niiden täytynee tehdä itse. Kirkollisia ovat selkeimmin herätysliikkeet, mutta nekin ovat keskenään hyvin erilaisia ja niidenkin näkemykset saattavat poiketa joltain osin kirkon virallisesta linjasta. Kirkon piirissä vaikuttavat siis monenlaiset toimijat. Esimerkiksi poliittiset puolueet asettavat nekin ehdokkaita kirkollisvaaleissa. Oikeus asettaa ehdokkaita seurakuntavaaleissa on valitsijayhdistyksellä, jonka vähintään kymmenen äänioikeutettua seurakunnan jäsentä on perustanut. Ehdokkaan tulee olla 18 vuotta täyttänyt kirkon jäsen. Esimerkiksi Tulkaa kaikki -liike tukee ehdokkaaksi asettumista kirkon vaaleissa ja pyrkii lisäämään äänestysaktiivisuutta.

Jämijärven kappeliseurakunta ei ole sitoutunut mihinkään tiettyyn liikkeeseen, ei kirkolliseen eikä muuhun. Toimimme toivoakseni kokonaiskirkon tasolla tehtyjen linjausten mukaan.  Valtaa kappelissa käyttävät luottamuselimet, joita ovat kappelineuvosto ja emäseurakunnan Kankaanpään kirkkovaltuusto ja -neuvosto. Henkilökohtaisesti toivon, että erilaiset ja eri tavoin ajattelevat ihmiset kokisivat olevansa tasavertaisia ja yhtä tärkeitä toimijoita omassa seurakunnassaan. (T.Karvonen, Jämijärven kappeliseurakunnan kappalainen)

 

29. Mitä tarkoittaa Matteus 16:18, sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni?

Jeesuksen sanat viittaavat Pietarin edellä lausumaan tunnustukseen "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika", kun Jumala oli tämän hänelle kirkastanut (j.16-17). Kirkon perustus ei siis ole Pietarin persoonassa, vaan se pelastuu sen uskon kautta, minkä Pietari seurakunnan suuna tunnusti, ja joka on kristillisen kirkon usko tänäänkin. Usko taasen pelastaa vain siksi, että se turvautuu Kristukseen. Itsessään Pietari oli heikko ihminen, jota Jeesus joutui vähän myöhemmin nuhtelemaankin (Matt.16:23), ja joka myös kielsi kolme kertaa tuntevansa Jeesuksen. Jeesus kuitenkin armahti hänet ja uudisti epäonnistuneen Pietarin kutsun paimenvirkaan (Joh.21:15-19). (T.Nyman)

 

28. Miksi Johannes Kastajan päivää vietetään?

Johannes Kastaja oli Jumalan lähettämä Jeesuksen edelläkävijä, josta kertoo useampikin kohta Raamatussa. Juhannusta vietetään Johannes Kastajan syntymän muistoksi. Sen ajankohta perustuu käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Juhlan raamatullinen lähtökohta on Luuk. 1:26, 36. (T.Nyman)

 

27. Miksi Jumala sallii pahuutta?

Jumala ei puutu vielä lopullisesti (ajallisia kurituksia Hän voi kyllä antaa jo nyt) tämän maailman pahuuteen, koska Hän haluaa yhä pelastaa täällä ihmisiä (2.Piet.3:9). Jos Hän puuttuisi pahuuteen lopullisesti jo nyt, olisi käsillä tuomiopäivä, jonka jälkeen ei kukaan voisi enää pelastua. Tuomiopäivä on kuitenkin lopulta tuleva. (T.Nyman)

 

26. Onko Tuonela helvetti? Onko Paratiisi taivas?

Kysymyksen taustalla on ehkä Luuk. 16:23-24, jossa rikas mies on kuolemansa jälkeen liekkien keskellä tuonelassa ja toisaalta Luuk. 23:42-43, jossa Jeesus lupasi Häneen turvanneen ristinryövärin pääsevän kuolemansa jälkeen Hänen kanssaan paratiisiin. Kummassakin kohdassa on kyseessä kuoleman jälkeinen elämä ennen ruumiin ylösnousemusta. Tällöin ihminen elää vain sielunsa puolesta (ruumiin hajotessa haudassa), jolloin on kyseessä ns. välitila. Raamattu puhuu tästä välitilasta kuitenkin verrattain vähän ja käyttäen siitä myös erilaisia sanoja. Sen verran tästä välitilasta voi Luuk.16:19-31:n ja Luuk.23:43:n perusteella sanoa, että uskovien ja epäuskoisten osa on jo kuoleman jälkeen erilainen, eikä vaihto puolelta toiselle ole enää mahdollista. Uskovien sielut saavat kokea pelastavaa yhteyttä Jeesuksen kanssa (myös Fil. 1:23), kun taasen epäuskoisten sielujen osana on kärsimys. Iankaikkinen elämä ja kadotus poikkeaa tästä välitilasta ainakin niin, että sitä edeltää ruumiillinen kuolleista herättäminen (jonka jälkeen ruumis ja sielu on jälleen yksi kokonaisuus) ja viimeinen tuomio, joiden jälkeen on edessä päättymätön iankaikkisuus. Em. mainitun rikkaan miehen sielun osa tuonelassa oli kyllä helvetillinen, ja ristin ryövärin sielun osa siihen verrattuna taivaallinen, mutta tämä oli väliaikaisena vasta alkusoittoa sille, mikä odotti heitä iankaikkisessa kadotuksessa ja iankaikkisessa elämässä. (T.Nyman)

 

25. Mitä kaste merkitsee?

Meille lahjoitetaan kasteessa pelastus, jonka Jeesus on meille kuolemassaan täytetyksi tulleella sovitustyöllään ansainnut.”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?” (Room.6:3) Kaste on Jumalan meille antama armonväline, joka tuo pelastuksen meidän ulottuvillemme, ja avaa meille yhteyden Jumalan kanssa, kun otamme sen uskossa vastaan.   

Vapaissa suunnissa, joissa kastetaan uudelleen lapsena kastetut, opetetaan kasteesta toisin. Siellä pidetään uskoa kasteen pätevyyden edellytyksenä, kielletään sylilapsen mahdollisuus uskoa, ja pidetään oikeana vain upottamalla tapahtuvaa kastetta. Uudelleen kastajat käsittävät myös kasteen ihmisen kuuliaisuudeksi Jumalaa kohtaan ja haluksi pyhittää Hänelle elämänsä.

Uskon ja kasteen välistä suhdetta on käsitelty edellä kysymyksessä 23, minkä johdosta totean tässä vain lyhyesti, että usko on varmimmin käsillä juuri lapsikasteessa, kun Jeesus sanoo lasten ottavan vastaan Jumalan valtakunnan ja puhuu myös lasten ja imeväisten uskosta. Kasteen pätevyys ei kuitenkaan riipu uskosta, vaan usko ottaa vain vastaan kasteessa jo olemassa olevan pelastuksen.

Upottamalla voisi luterilainenkin pastori kastaa, mutta koska Raamatussa ei ole käskyä upottamisesta, emme pidä sitä välttämättömänä. Kastamista merkitsevää alkutekstin sanaa baptidzein käytetään sitä paitsi Raamatussa kaikenlaisesta vedellä koskettamisesta. Vesi kuuluu kyllä kasteeseen, mutta sen käyttötavalla ei ole kasteen olemuksen kannalta merkitystä.

Kasteen tekee veden määrän sijasta kasteeksi veteen liittyvä Jumalan sana. Luther opettaa Vähä katekismuksessaan: ”Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan käskyyn sisältyvä ja Jumalan sanaan yhdistetty vesi.” Tämä Jumalan sana on puolestaan ”Se minkä Herramme Jeesus Kristus lausuu Matteuksen viimeisessä luvussa: ’Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.’"

Ratkaisevin ero uudelleen kastajiin on kuitenkin siinä, että me opetamme kasteen olevan Jumalan eikä ihmisen työtä. Ihminen ei suorita kasteessa mitään, vaan saa vain ottaa uskossa vastaan hänelle kasteessa ojennetun pelastuksen lahjan, jolloin kaste pelastaa hänet Jumalan yhteyteen. "(Loppuun asti) uskova ja (kertakaikkisesti) kastettu on tuleva pelastetuksi..” (Mark.16:16 alkutekstin ajatuksen mukaisesti).

Vähä katekismus opettaa edelleen: ”Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat… Jumalan sanaan liittyessään… on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja 'uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä', niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: ’Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.’”

Apostoli Pietari opasti puolestaan ensimmäisenä kristillisenä helluntaina synnin tuntoon heränneitä: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Apt.2:38,39) Raamatussa ei ole asetettu kastettaville ikärajaa, ja siellä on myös kohtia, joissa mainitaan kastetun kokonaisia perhekuntia tekemättä mitään eroa siinä, minkä ikäisiä perheiden lapset olivat.

Apostoli Paavali opettaa vuorostaan galatalaisia: ”…te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. (Gal.3:26-27) Kolossalaisille Paavali kirjoittaa: ”hänessä te myös olette ympärileikatut… Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.” (Kol.2:11.12)

Kaste ei kuulu myöskään vain menneisyyteen, sillä siinä saamamme Kristuksen lahjavanhurskauden vaate on myös meidän pukumme Jumalan Karitsan häihin. Kasteessa eläminen merkitsee myös jokapäiväistä parannusta, jossa tunnustetaan oma syntisyys ja palataan yhä uudelleen jo kasteessa saatuun armoon, joka on uskon voimanlähde. (T.Nyman)

 

24. Onko Jeesuksen Kristuksen tulo maan päälle ennustettu jo Vanhassa Testamentissa?

On, jopa montakin kertaa. Ensimmäisen kerran Jumala puhui tänne ihmiseksi syntyvästä Pojastansa syntiinlankeemuksen jälkeen Saatanalle lausumissaan sanoissa: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (1.Moos.3:15, vuoden 1933/38 kirkkoraamatun käännös, v. 1992 kirkkoraamatun käännös on valitettavasti kehno). Tuo luvattu vaimon siemen on neitsyt Mariasta syntyvä Herramme, joka sai kuolemansa ja ylösnousemisensa kautta voiton Saatanasta, joka odottaa nyt taivaasta pois heitettynä lopullista tuomiotaan helvettiin.

Raamattu puhuu Kristusta tarkoittaen myös Aabrahamin siemenestä (1.Moos.12:3, 22:18), joka on myös Iisakin ja Jaakobin jälkeläinen, Juudan sukukuntaa (1.Moos.17:19, 28:14, 49:10) ja Daavidin jälkeläinen (Jes.9:5-6, missä käytetään ns. profeetallista perfektiä, jossa profeetta puhuu tulevasta jo tapahtuneena). Miika 5:1:ssä kerrotaan Kristuksen syntyvän Beetlehemissä, minkä tiesivät sen perusteella myös Jeesusta myöhemmin vastustaneet juutalaiset ylipapit ja kirjanoppineet (Matt.2:4-6). Jes. 7:14 puhuu Hänen neitseestä tapahtuvasta syntymästään (vrt. Matt.1:21-23, Luuk. 1:26-35).

Jes 53. luku kertoo puolestaan Kristuksen kärsimyksestä ja kuolemasta myös sen pelastavan merkityksen meille osoittaen: ”…hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi… Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. …hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.” (j.5-6, 12, profeetallinen perfekti)

Vanhasta testamentista löytyy monia muitakin profetioita Kristuksesta ja niiden lisäksi myös suuri määrä Hänen esikuviaan. Kreikan kielestä tuleva Kristus-sana merkitsee (samoin kuin heprean kieleen perustuva sana Messias) voideltua. Vanhan liiton aikana voideltiin öljyllä virkaansa profeetoista ainakin Elisa, papit, ja kuninkaat. Kristuksella on puolestaan kaikki nämä virat. Profeetallisessa virassaan Hän julisti täällä Jumalan valtakuntaa, ylimmäispapillisessa virassaan Hän uhrasi itsensä syntiemme sovitukseksi, ja kuninkaallisessa virassaan Hän on puolestaan tuleva kerran tuomitsemaan elävät ja kuolleet. (T.Nyman)

 

23. Mark. 16:16 mukaan uskovat kastetaan (aikuiskaste) Matt. 28: 18-20 mukaan kastetut opetetaan uskomaan (lapsikaste). Kumpi kaste on oikein vai ovatko molemmat kelvollisia?

Mark. 16:16 ei ilmaise kreikankielisen alkutekstin mukaan uskon ja kasteen järjestystä, eikä se puhu myöskään varsinaisesti uskoontulemisen ja/tai kasteen hetkestä, vaan siitä hetkestä, jolloin lähdetään ajasta iäisyyteen. Alkutekstin muodot huomioon ottaen kohdan voisi kääntää: "(Loppuun asti) uskova ja (kertakaikkisesti) kastettu on tuleva pelastetuksi; mutta (loppuun asti) epäuskoinen on tuleva tuomituksi." Iankaikkiseen elämään pelastumiseen tarvitaan sekä usko että kaste, jos ihmisellä on vain ollut mahdollista kaste saada. Jeesuksen turvautunutta ristinryöväriä ei voitu enää kastaa, mutta Jeesus lupasi ryövärin pääsevän hänen kanssaan paratiisiin. Vanhastaan on myös sanottu, ettei kasteen puute kadota, vaan sen halveksiminen.

Matt.28:18-20 ei puolestaan sano sitä, että kastetut opetetaan uskomaan, vaan että kastettua tulee opettaa elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Pelastava usko ei synny ihmisessä vähitellen, vaan silmänräpäyksessä (koska ihminen ei ole Raamatun mukaan esim. 25 %:sti pelastettu, ja myöhemmin suuremmassa määrin, vaan täydellisesti pelastettu tai uskosta osattomana Jumalasta kokonaan erossa). Sen jälkeen, kun ihmisessä on syntynyt pelastava usko, hän voi sen sijaan kyllä kasvaa Jumalan tahdon tuntemisessa ja tekemisessä.

Uskon syntyminen eli uudestisyntyminen voi tapahtua sekä julistetun evankeliumin sanan (1.Piet.1:23, 25, Room.10:13-17) että myös kasteen kautta (Tiit.3:5, Joh. 3:5). Usko voi syntyä ennen kastetta, kasteessa tai kasteen jälkeen. Lähetystyössä usko syntyy usein kastetta edeltävän sananjulistuksen ja opetuksen kautta, mutta tämä ei tee kastetta tarpeettomaksi, koska kaste vahvistaa uskoa läpi elämämme, kun siinä on uskolle luja kiinnekohta.  

Usko voi myös syntyä kastehetkellä. Kun Jeesuksen luokse tuotiin kerran myös pieniä lapsia (Luuk.18:15:ssä oleva alkutekstin sana merkitsee myös sylivauvaa, minkä lisäksi sitä voidaan käyttää myös sikiöstä), opetuslapset halusivat estellä heidän tuojiaan. ”Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." (Luuk. 18:16-17) Pieninkään ihminen ei kuulu Jumalan valtakuntaan siis luonnostaan, vaan hänen täytyy ottaa se vastaan, mikä voi Raamatun mukaan tapahtua vain uskossa. Jeesus sanoo myös toisaalla: "…ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?" (Matt.21:16) Toisin kuin ihmisen järki sanoisi, onkin siis niin, että uskon syntyminen on lapsen kohdalla varmempi asia kuin aikuisen. Lapsi ottaa vastaan Jumalan valtakunnan, kun se vain tuodaan hänen luokseen, mikä tapahtuu juuri kasteessa.

Aikuisen kohdalla näin ei ilman muuta tapahdu, emmekä voi myöskään varmuudella tietää, onko hänellä todella pelastava usko. Voimme vain kuulla ihmisen suullaan lausuman uskontunnustuksen, mutta yksin Jumala tuntee varmuudella sydämet. Uskon pitäminen kasteen välttämättömänä edellytyksenä tekisi siksi tällaisessa tilanteessa jokaisen kasteen epävarmaksi. Usko ei kuitenkaan tee kastetta, vaan ottaa vain vastaan meille kasteessa lahjoitetun Kristuksen sovitustyön ansion. Kolmiyhteisen Jumalan nimeen toimitettu kaste on siis itsessään pätevä – uskoipa ihminen sen tai ei, mutta siitä ei ole ihmiselle ilman uskoa hyötyä, koska kaste pelastaa vain uskossa omistettuna.

Usko voi kuitenkin syntyä myös kasteen jälkeen. Jos nuori tai aikuinen ei ole kastettaessa vielä ymmärtänyt, mihin sitä tarvitaan ja mitä se antaa, hän voi tulla vedetyksi uskoon myöhemmin kuulemansa Jumalan sanan kautta. Jumalan sana voi vetää uskoon myös kasteessa uudestisyntyneen, mutta sen jälkeen uskonsa menettäneen ihmisen. Näissäkään tapauksissa ei kaste ole kuitenkaan ollut tarpeeton, koska se muistuttaa Jumalan sanan ohella läpi koko elämän meille valmistetusta Jumalan armosta.

Kolmiyhteisen Jumalan nimeen tapahtunut kaste on aina oikea, ellei ole kyseessä uudelleen kaste. Ehtoollista voidaan nauttia toistuvasti, mutta uudelleen suoritettu kaste on väärä (Ef.4:5). Jos luterilaiseen kirkkoon liittyy aiemmin vapaissa suunnissa aikuisena kastettu, jolle tuo kaste on ollut ensimmäinen, emme kasta häntä uudelleen, vaan opetamme häntä vain tuntemaan, mitä kaste todella merkitsee.

On siis olemassa sekä oikea lapsikaste, että myös oikea aikuiskaste. Luterilaisessa kirkossa kastetaan lapsia, koska emme tahdo estää heitä tulemasta siinä Herramme yhteyteen. Lähetyskentillä kastamme kuitenkin myös aikuisia, jotka ovat halunneet tulla kristityiksi. Näin kastetaan myös kotimaassa vailla kastetta olevia nuoria ja aikuisia heidän halutessa liittyä kirkkoomme. Uudelleen tapahtunutta kastetta emme sen sijaan oikeaksi kasteeksi tunnusta. (T.Nyman)

 

22. Kankaanpään seurakunnassa on monta kirkkoa. Opetetaanko kaikissa samalla tavalla? Mikä opetus toistuu aina jumalanpalveluksessa? Voinko valita missä kirkossa käyn?

Tervetuloa tutustumaan jumalanpalveluksiimme! Kankaanpään ev.-lut. seurakunnan kirkkoihin Kankaanpäässä, Honkajoella ja Jämijärvellä voi tulla jumalanpalveluksiin riippumatta siitä missä asuu. Jumalanpalvelukset ovat pääsääntöisesti messuja (joissa on myös ehtoollinen) tai sanajumalanpalveluksia (messun kaltainen, mutta ilman ehtoollista). Kankaanpään seurakunnalla on myös yhteistyösopimus Niinisalon Kappeliyhdistyksen kanssa, joka järjestää sanajumalanpalveluksia Niinisalon kirkolla.

Jumalanpalveluksissa säännöllisesti toistuva liturgia, joka löytyy myös kirkoissa jaettavista virsikirjoista ja johon voi tutustua täältä. Yhteisen ripin edellä olevat johdantosanat, Raamatun lukukappaleet, rukoukset, saarna ja virret kuitenkin vaihtelevat saman jumalanpalveluskaavan sisällä. Pastorit vastaavat puheistaan ja rukousvalinnoista, Raamatun lukukappaleet seuraavat puolestaan kirkkovuoden teemoja.

Jokainen pastori on luvannut pappisvalassa sitoutua Raamattuun ja siihen perustuviin luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Seurakunnalla on puolestaan oikeus arvostella, miten nämä käytännössä toteutuvat, minkä tähden seurakuntalaisen olisi hyvä lukea Raamattua myös itsenäisesti.

Sanankuuloon voi tulla kirkkoon kuulumatonkin, mutta ehtoolliselle osallistuvan tulee olla pääsääntöisesti (lasten ja rippikouluaan käyvien nuorten ehtoolliselle pääsystä on omat ohjeensa) kastettu, rippikoulun käynyt ja konfirmoitu seurakunnan jäsen. Kirkon jäseniksi tullaan kasteessa, mutta jos ihminen on sen jälkeen eronnut kirkosta, hänet voidaan ottaa takaisin sen yhteyteen tarpeen mukaisen opetuksen ja kirkon uskon tunnustamisen kautta. Täydet kirkolliset oikeudet kastettu saa käytyään rippikoulun ja tultuaan konfirmoiduksi. Jos nämä ovat ajankohtaisia asioita, kannattaa ottaa yhteyttä seurakunnan pastoreihin. (T.Nyman)

 

21. Mitä tarkoittaa ”sielullinen ruumis” (1.Kor.15:44)? Mitä tarkoittaa ”hengellinen ruumis” (1.Kor.15:44)? Miksi ensimmäinen ihminen oli maasta, toinen ihminen taivaasta (1.Kor.15:47)?

Sielullinen ruumis tarkoittaa sitä ruumista, joka meillä on tässä maailman ajassa, ja hengellinen ruumis sitä, joka uskovilla on, kun Kristus on herättänyt heidät ylös kuolleista taivaan iloon. Hengellinen ruumis on synnitön, vapaa heikkoudesta ja sairauksista, eikä se enää kuole. Se on pyhä, täynnä elämänvoimaa, terve ja kirkastettu. Se saa elää ikuisesti Jumalan yhteydessä, jossa ei enää ole kuolemaa, murhetta ja tuskaa Jumalan tehtyä kaiken siellä uudeksi. Siellä ei ole myöskään ajallisen elämän usein tyydyttämättömiksi jääneitä tarpeita Jumalan antaessa kaiken, mitä tarvitaan. Se, että uskomme ruumiin ylösnousemukseen, merkitsee kuitenkin sitä, että kyseessä on sama ruumis, joka ihmisellä on tässä elämässä, mutta se on uudistettu niin ihmeellisesti, ettei siinä ole enää mitään tämän elämän vajavaisuuksia. (1.Kor.15:42-54, Fil.3:21, Matt. 13:43, 22:30, Luuk. 20:36, Dan. 12:3, Ilm. 7:16-17, 21:3-5).

Ensimmäinen ihminen eli Aadam oli tehty maasta ja oli myös maaksi tuleva, mikä oli synnin seuraus.  Toinen ihminen, jota sanotaan myös viimeiseksi Adamiksi, merkitsee puolestaan taivaasta ihmiseksi tullutta Kristusta. Ensimmäisen Aadamin kautta tuli maailmaan synti, Kristus tuli puolestaan antamaan meille iankaikkisen elämän. (1.Kor.15:45,47, Room.5:12,18-19)  (T.Nyman)

 

20. Ovatko evoluutio (kehitysoppi) ja kreationismi (luomisoppi) yhteensopivia?

Kreationismilla tarkoitetaan yleensä sellaista opetusta luomisesta, johon ei kuulu evoluutio. Jos luominen ja evoluutio yhdistetään, puhutaan teistisestä evoluutiosta, jossa evoluutio on se tapa, jolla Jumala olisi toteuttanut historian kuluessa vähitellen edennyttä luomistyötänsä. Kristityt ajattelevat tästä asiasta eri tavoin. Itse uskon luomiseen ilman evoluutiota, joskin hyväksyn kyllä lajien sisäisen muuntelun, jossa luonnon valinta on mahdollinen. Evoluutio molekyylistä mieheksi on kuitenkin sellainen olettamus, jota kukaan ei voi näyttää toteen. Monet evoluution kannalla olleet tutkijatkin ovat myöntäneet, että evoluutioteoria ei kykene selittämään kaikkea sitä, mitä sen on uskottu voivan selittää. Tärkein kysymys ei tosin ole se, miten luominen on lopulta tapahtunut, vaan se, uskotaanko sattumaan vai suunnitelmaan maailmamme ja elämän selityksenä. Evoluutioteoria on ollut kuitenkin monelle juuri se selitys, jolla on pyritty perustelemaan se, että Jumalaa ei ole. (T.Nyman)

 

19. Miksi ihmiskuntaa kiinnostaa älyllinen elämä avaruudessa, vaikka maan ulkopuolista elämää ei ole löydetty?

Yksi syy lienee se, että ihminen on ollut historiansa aikana utelias haluten saada yhä vain lisää tietoa ilmiöistä, jotka ovat olleet tuntemattomia. Toinen syy on varmaan se, että lisääntyvää tietoa saatetaan pystyä myös hyödyntämään jollakin tavalla. Muitakin motiiveja saattaa olla, mutta niistä en osaa sanoa. Avaruudenkin tutkiminen jättää ihmisen kuitenkin vielä aika lailla puolitiehen jos siihenkään, kun taasen Jumalan sana puhuu meille koko maailmankaikkeutemme Luojasta, elämän tarkoituksesta ja päämäärästä, joka on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. (T.Nyman)

 

18. Raamattu vakuuttaa olevansa ihmisten kirjoittamaa Jumalan sanaa. (2.Piet.1:21) Miksi ihmiset eivät arvosta Raamattua?

Jumalan sanan halveksimiseen (jota ei ole vain sen pilkkaaminen, vaan myös se, ettei sitä välitetä kuulla ja lukea) on syynä ihmisen synti. Ihminen ihastui jo paratiisissa tapahtuneessa syntiinlankeemuksessa siihen, että hän voi ottaa elämän ohjat omiin käsiinsä päättäen ilman Jumalaa siitä, mikä hänelle on hyväksi ja mikä ei. Tällä tiellä on suurin osa ihmiskunnasta tänäkin päivänä. Ihminen on luonnostaan hengellisesti kuollut, ellei Jumala saa vaikuttaa meissä uskoa. Usko syntyy puolestaan Jumalan sanan kautta, josta saavat voimansa myös kaste ja ehtoollinen, joita sanotaan sakramenteiksi. Jumalan sanaa ja sakramentteja kutsutaan puolestaan yhdessä armonvälineiksi, jotka sekä synnyttävät että myös vahvistavat uskoa. Se, joka ei halua käyttää Jumalan meille antamia armonvälineitä, sulkee itse itsensä Jumalan armon ulkopuolelle. (T.Nyman)

 

17. Mitä eroa on katolisella ja luterilaisella uskolla?

Luterilainen oppi on ilmaistu Luterilaisissa tunnustuskirjoissa ja katolinen oppi Katolisen kirkon katekismuksessa = KKK, johon alempana muutama viittaus).

Luterilaisen uskonpuhdistuksen kaksi pääperiaatetta olivat ”yksin Raamattu” ja ”yksin Kristus”. Ensin mainittu tarkoittaa, että yksin Raamattu on kristillisen opin ja elämän ohjenuora, ja jälkimmäinen sitä, että me pelastumme yksin Kristuksen lunastustyöhön turvautumalla. Luterilainen pelastuskäsitys on monergistinen, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisen pelastus on Jumalan yksinomaista työtä.

Katolisuus pitää sen sijaan Raamatun ohella myös kristillistä traditiota Jumalan ohjeellisena ilmoituksena (KKK, kohta 82). Pelastuksen perustana ei puolestaan ole yksin Kristuksen lunastustyö, vaan ihmistä auttavat pelastukseen myös omien tekojen ansiot (KKK, kohta 2027, 2008). Katolisuus on synergismiä, joka merkitsee Jumalan ja ihmisen yhteistyötä pelastuksessa (KKK, kohta 1993).

Katolisuudessa rukoillaan myös neitsyt Marialta apua kuoleman hetkellä (KKK, kohta 2677, 969), ja opetetaan kuoleman jälkeistä kiirastulta, jossa Jumalan armoon turvannut ihminen, joka ei ole täydellisesti puhdistautunut, puhdistetaan lopullisesti ennen taivaan iloon pääsyä (KKK, kohdat 1030-1032). Luterilaisuus hylkää Marian rukoilemisen ja kiirastulen epäraamatullisina. Monia muitakin eroja löytyy, mutta niiden esille ottaminen tekisi vastauksesta pitkän. Luterilaisen ja katolisen kirkon em. opilliset dokumentit, joista löytyy lisää tietoa, ovat kuitenkin netissä luettavissa.  (T.Nyman)

 

16. Miksi Saatanaa ei tuhottu heti, kun hänessä havaittiin vääryys?

Tähän kysymykseen meillä ei taida olla Raamatussa vastausta, joten se selviää meille vasta taivaassa, jos Jumala niin hyväksi näkee. (T.Nyman)

 

15. Onko sielun kuolemattomuudesta puhuvia raamatunkohtia muitakin kuin Matt.10::28?

Kankaanpään kirkon kattoonkin on maalattu tällainen tapaus, joka perustuu tähän raamatunkohtaan: ”Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" (Ilm.6:9-10) Jeesuksen sana ristinryövärille kuului puolestaan: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." (Luuk.23:43) Paavali uskoi myös pääsevänsä heti kuoltuansa Kristuksen luokse (Fil.1:23). Ristinryövärin kohtalo ja Paavalin ajatus koskevat aikaa ennen viimeisenä päivänä tapahtuvaa ruumiin ylösnousemusta, joten niissä on kysymys sielun elämästä kuoleman jälkeen. Siitä puhuu myös kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. (Luuk. 16:19-31)  (T.Nyman)

 

14. ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.” (Saarn.9:5-6) Kuinka tämä on mahdollista, kun ihmisellä on kuolematon sielu (Matt.10:28)?

Kun Saarnaajan kohdassa puhutaan kuolleista, on luontevinta ymmärtää hänen tarkoittavan sillä maatuvaa ruumistamme, joka ei tiedä mitään. Kyseinen kohta ei näin ollen ole ristiriidassa sielun kuolemattomuudesta puhuvien raamatunkohtien kanssa. (T.Nyman)

 

13. Mikä on Jumalan ja Herran ero (1.Kor.8:6)?

1.Kor.8:6:ssa sanotaan ”…niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” Tässä mainitaan kolmiyhteisen Jumalan kaksi persoonaa: Isä Jumala, ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus. Heidän lisäkseen uskomme myös Jumalan kolmanteen persoonaan Pyhään Henkeen. Kolmiyhteisen Jumalan kaikki kolme persoonaa toimivat jo luomisessa ja kaikkia heitä kutsutaan Raamatussa myös useilla eri nimillä. Isää kutsutaan myös Herraksi (Matt.11:25) ja Hänen Poikaansa Jeesusta myös Jumalaksi (1.Joh.5:20, Joh.20:26-29). Uskomme kuitenkin vain yhteen Jumalaan, jossa on kolme itsenäistä ja yhtä jumalallista persoonaa. Jumala- ja Herra-sanoilla ei siis ilmaista Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välistä hierarkiaa, koska Jumalan persoonat ovat yhtä jumalallisia, mistä kertoo lisää Athanasioksen uskontunnustus.

Heprean kielessä, jolla Vt on kirjoitettu, on Jumalaa vastaava sana el, joka merkitsee myös voimaa ja valtaa. Jumalasta käytetään myös usein el-sanan johdannaista elohiim, joka on monikollinen muoto, mutta jonka perässä oleva verbi on yksikössä (mm. 1.Ms.1:1), mikä välittää näin sekä Jumalan kolminaisuuden että myös Hänen ykseytensä. Kreikan kielessä, jolla Ut on kirjoitettu, käytetään Jumalasta sanaa theos.

Herra-sana on puolestaan hepreassa adon, josta käytetään usein muotoa adonaj. Tämän sanan käytöllä ilmaistaan sitä, että Jumalalla on kaikki valta maailmankaikkeudessa, ja että ihminen on Hänelle alamainen ja suhtautuu Häneen kunnioittavasti. Kreikankielisessä Ut:ssa merkitsee Herraa erityisesti kyrios-sana, joka on johdettu luultavasti sanasta kyros, joka merkitsee valtaa ja voimaa.

Jumala ja Herra ovat sanoja, joita voidaan käyttää toistensa sijasta. Jumalan nimi JHVH (mainitaan ensi kerran 1.Moos.2:4), korvattiin myös usein luettaessa sanalla adonaj eli Herra. Näiden yksittäisten sanojen sijasta saamme Jumalasta enemmän tietoa monien raamatunkohtien kautta, joissa Hän on kertonut meille itsestään ja tahdostaan meitä kohtaan. Kolmiyhteinen Jumalamme on myös pyhä ja rakkaus. (T.Nyman)

 

12. Pelastaako ihmisen usko myös hänen perheensä? (Ap.t. 16:31)

Kyseisessä raamatunkohdassa Paavali ja Silas sanoivat herätykseen tulleelle Filipin vanginvartijalle: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".  Tässä ei sanota muuta kuin se, että jokainen perheenjäsen tarvitsee pelastuakseen oman uskon. Yhden perheenjäsenen usko ei pelasta kaikkia, eikä tuossa kohdassa ole myöskään lupausta siitä, että kaikki perheenjäsenet tulisivat uskoon myöhemmin. Paavali lausuu toisaalla: ”Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?” (1.Kor.7:16). Monessa kodissa on jouduttu kokemaan kipein mielin, että puoliso on pysynyt loppuun saakka uskosta osattomana tai että lapset eivät ole seuranneet vanhempiensa uskoa. Heidän puolestaan on kyllä hyvä rukoilla heille myös sanoin ja teoin todistusta antaen, mutta sitä, tulevatko he uskoon, me emme tiedä. (T.Nyman)

 

11. Voiko ihminen tuntea pelastusvarmuutta? Voiko tähän tunteeseen luottaa?

Pelastusvarmuus on kyllä mahdollinen – joskaan uskova ihminen ei koe sitä samalla tavalla joka hetki, ja syvissä elämänkoettelemuksissa tämä varmuus voi myös ajoittain kadota, kun ahdistettu ihminen ei näe uskoansa eikä koe Pyhän Hengen läsnäoloa itsessänsä. Pelastuksemme ei kuitenkaan perustu pelastusvarmuuden kokemiseen, vaan siihen, että turvanamme on Kristuksen sovitustyön ansio.

Pelastusvarmuus löytyy meille Jumalan meille antamista armonvälineistä (Jumalan sanan armolupaukset, kaste, ehtoollinen ja ripissä julistettu synninpäästö), joissa armo meille annetaan ja jotka todistavat meille läpi elämämme, että armo on myös meitä varten. Kun Kristus ”on meidän syntiemme sovitus, eikä ainoastaan meidän, vaan koko maailman syntien” (1Joh.2:2), kuulumme mekin tuohon sovitettujen ihmisten joukkoon ja saamme siksi uskoa Jeesuksen sovitustyön tähden kaikki syntimme anteeksi.

Tähän armoon turvatessamme ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” (Room.8:16). Tämä Hengen sisäinen todistus seuraa Pyhän Hengen ulkonaisten armonvälineiden todistusta meille valmistetusta armosta, kun siihen turvaamme. Silloinkin, kun emme koe Pyhän Hengen sisäistä todistusta itsessämme, meillä on nuo ulkonaiset armonvälineet, joista saamme etsiä varmuutta Jumalan armosta meitä kohtaan. Usko Jumalan armoon syntyy ja vahvistuu meissä armonvälineiden käytön seurauksena, ja se on jo uskoa, kun tahdomme tähän armoon uskoa.

Uskon ei tarvitse olla aina tietoinen itsestään, eikä tuntea joka hetki Pyhän Hengen sisäistä todistusta itsessään, mitkä voivat olla meiltä ajoittain salattuja. Armonvälineet ovat sen sijaan aina meidän käytettävissä uskon herättämiseksi ja vahvistamiseksi. Pelastusvarmuus ei ole vain subjektiivinen tunne, vaan se nousee armonvälineitten meille välittämistä objektiivisista tosiasioista. (T.Nyman)

 

10. Jeesus paransi riivattuja, millaisia ovat riivatut nykyisin? Voidaanko riivattu tunnistaa? Ovatko mielisairaat riivaajien vallassa?

Uuden testamentin riivaus-tapaukset auttavat varmaan ymmärtämään myös sitä, millaisia riivatut voivat nykyisinkin olla siellä, missä niitä esiintyy.  Riivaajat kykenivät ensinnäkin puhumaan ihmisen kautta. Monissa raamatunkohdissa he ilmaisivat huutaen Jeesuksen Jumalan Pojaksi pelätessään Herramme tulleen heidät tuhoamaan. Eräs riivaaja ilmoitti nimensäkin, joka tarkoitti sitä, että riivaajia oli samassa ihmisessä jopa useita. Riivatut ihmiset saattoivat olla raivoisia ja väkivaltaisia itseänsäkin runnellen. Pois ajetut riivaajat hukuttivat eräässä tilanteessa siatkin, joihin Jeesus salli niiden siirtyä. Riivatut henkilöt saattoivat olla myös tavattoman voimakkaita niin, että heitä oli mahdotonta hallita. Eräässä ennustajana toimivassa naisessa oli väärä tietäjähenki. Riivaajia sanotaan myös erityisesti saastaisiksi kuvaten ylipäänsä sitä pahuutta, minkä ne tuovat ihmiseen tullessansa. Riivatun mieli saattoi olla niin järkkynyt, että hän ei enää pukeutunut ja asuinpaikkoinakin saattoivat olla haudat. Riivatuilla esiintyi myös erilaisia fyysisiä vaivoja: riuhtomista, maahan, tuleen tai veteen paiskautumista, kouristuksia, kieriskelyä, hampaiden kiristelyä, vaahtoamista ja kuihtumista (Mk.1:23-26, 9:17-26, Lk.9:38-42, 8:27-33, Matt.8:28-29, Apt., 19:16, Luuk.4:35, 11:24-26, Apt. 16:16). Eräässä naisessa oli heikkouden henki, jonka seurauksena hänen selkänsä oli koukistunut niin, ettei hän kyennyt sitä enää oikaisemaan (Lk.13:11). Joku riivattu saattoi olla myös sokea, kuuro tai mykkä (Mt.12:22, Mk.9:25, Mk.9:17, Mt.9:32-33, Lk.11:14). Jeesuksen ajettua näistä ihmisistä ulos riivaajat, he kaikki parantuivat vaivoistansa. Se, että riivattuna oleminen saattoi vaikuttaa myös ihmisten psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen, ei ole yllättävää, kun otamme huomioon, että ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Riivauksen psyykkisistä tai fyysisistä vaikutuksista huolimatta Raamattu ei kuitenkaan ohjaa meitä ajattelemaan, että kaikki tai edes monet vammat ja sairaudet olisivat merkkinä riivattuna olemisesta. Kaikkia sairauksia ei tuonakaan aikana suinkaan demonisoitu, vaan monissa raamatunkohdissa mainitaan erikseen sairauksista parannetut ja ne, joista ajettiin sen sijaan ulos riivaajia. 

Mielisairaita ihmisiä ei ole syytä leimata yleistäen riivatuiksi. Psyykkiset sairaudet eivät sinänsä kerro riivattuna olemisesta sen enempää kuin fyysisetkään sairaudet. Riivatuksi joutuminen on kyllä mahdollista siellä, missä on harrastettu okkultismia, mutta sen nimeämisessä on syytä olla hyvin varovainen. Kristinuskon hapattamassa maassamme, jossa monet on kastettu, ei riivauksia ole esiintynyt sillä tavoin kuin Jeesuksen ajan Palestiinassa, mutta lähetystyössä on näitäkin tapauksia käsittääkseni joskus pakanuuden keskellä nähty. (T.Nyman)

 

9. Onko taivaassa kaikkea, mikä tekee ihmisen onnelliseksi, esim. lemmikkieläimiä?

Taivaassa ollaan kyllä äärettömän onnellisia, koska siellä ei ole enää mitään syntiä, sairautta ja kuolemaa, jotka tekevät elämämme täällä raskaaksi. Taivaassa täyttää Jumalan hyvyys ja rakkaus kaikki meidän tarpeemme. Monia sellaisia asioita, joita me tarvitsemme täällä, me emme enää tarvitse taivaassa. Taivaassa ei mm. mennä naimisiin (Matt.22:30). Ihminen on luotu iankaikkisuusolennoksi elämään Jumalan yhteydessä, mutta eläinten sanotaan syntyneen täällä pyydystettäväksi ja häviämään (2.Piet.2:12), joten maallisia lemmikkejämme me emme tämän perusteella taivaassa tapaa. Jes.11:6-9 saattaa viitata siihen, että siellä olisi uusia eläimiä, mutta tätä kohtaa on selitetty eri tavoin. Raamatussa kuvataan taivasta mm. Ilm.19:1-9,  21:1-27, 22:1-5. (T.Nyman)

 

8. Eräs henkilö kertoi, ettei Jumala ole puhunut hänelle. Miten Jumala puhuu meille? Miten hän ilmoittaa itsensä? Miten hänet voi oppia tuntemaan? Miten pääsee taivaaseen ja miksi kaikki eivät pääse taivaaseen ja mihin he joutuvat?

Jumalan ilmoitus koostuu ns. yleisestä ja erityisestä ilmoituksesta. Yleisestä ilmoituksesta ovat kaikki ihmiset osallisia. Siihen kuuluu luonnon ihmeellisyys, elämänkohtaloissa koettu johdatus ja omatunto. Luonto viittaa Luojaansa, johdatus kaiken takana olevaan Johdattajaan ja omatunto siihen, että on olemassa Tuomari, jonka edessä oikea ja väärä punnitaan. Yleinen ilmoitus puhuu Jumalan olemassaolon puolesta, mutta se ei auta meitä käsittämään, millainen Jumala on.

Jumalan varsinaiseksi tuntemiseksi meille on annettu erityinen ilmoitus Raamatussa. Raamattu on Jumalan sanaa, jonka Hän on antanut meille Pyhän Hengen johtamien ihmisten välityksellä inspiroiden ne sanat, jotka he ovat meille kirjoittaneet. Luterilaisuus hylkää ns. jatkuvan ilmoituksen opettaen, että erityinen ilmoitus on annettu meille riittävästi Raamatussa. Emme nosta myöskään inhimillistä traditiota Raamatun rinnalle, vaan tunnustamme yksin Raamatun kristillisen opin ja elämän lähteenä. Sen, joka haluaa kuulla Jumalan puhuvan ja oppia Hänet tuntemaan, on siis kuultava Raamatun mukaista sananjulistusta ja/tai luettava Raamattua. ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room.10:17).

Taivaaseen pääsee uskomalla Jeesukseen syntiensä sovittajana (Joh.3:16, 1.Joh.2:2). Se, joka ei tahdo Häneen uskoa, joutuu sen sijaan kadotukseen eli helvettiin, joka on ikuista onnettomuutta ja eroa Jumalasta. ”Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” (Joh.3:18) Epäuskossa elävä on tuomion alaisella tiellä, jolta Jumala kutsuu häntä kääntymään puoleensa. Niin kauan kuin täällä elämme, meillä on armonaika, jolloin on vielä mahdollista saada asiat Jumalan kanssa kuntoon, mutta kuoleman tai Kristuksen takaisin tulemisen jälkeen on armonaika ohi. Koska kuolema voi tulla meille aivan yllättäen, olisi hyvä olla valmis kohtaamaan iäisyys jo nyt. (T.Nyman)

 

7. Onko esiaviollinen seksi väärin?

Apostoli Paavali opettaa: ”…haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.” (1.Kor.7:2) Tämä raamatunkohta osoittaa, että kun halutaan olla sukupuolisessa kanssakäymisessä, on mentävä naimisiin esiaviollisen seksin ollessa haureutta (ja kyseisen kohdan perusteella ovat haureutta myös samaa sukupuolta olevien suhteet, vaikka niissä elettäisiin yhteiskunnallisen lain mahdollistamassa avioliitossa. Kristillinen avioliitto on mahdollinen vain eri sukupuolta olevien kesken). Jumalan sana opettaa ihmisen luomisesta lähtien: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1.Moos.2:24, samoin myös Jeesus Matt.19:5-6).

Moni pitää tosin Raamatun opetusta seksuaalisuudesta aikansa eläneenä katsoen tietävänsä itse sitä paremmin, mikä hänelle on hyväksi. Toinen perustelu Raamatun opetuksesta poikkeamiseen lienee se, että toimitaan sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Joku saattaa myös väittää, että Jumala ajattelisi toisin kuin Raamattu opettaa. Kristillisen käsityksen mukaan Jumala on kuitenkin ilmoittanut meille tahtonsa juuri Raamatussa. Ja koska Jumala on meidän Luojamme, Hän ymmärtää meitä paremmin sen, mikä meille on hyväksi. Jumala ei ole asettanut meille rajoja meitä kiusatakseen, vaan suojellakseen meidän elämäämme, koska Hän on rakkaus.  

Aikamme seksuaalisuutta korostava kulttuuri on irrottanut seksin usein erilleen muusta elämästä. Jos seksiin ei tarvita syvempää henkistä yhteyttä ja vastuullista toiseen sitoutumista, jättää sen antama hetkellinen nautinto ihmisen lopulta aika tyhjäksi. Pelkkää seksiä etsivä antaa toiselle kokemuksen siitä, että häntä käytetään vain hyväksi – joskin hyväksikäyttö voi olla myös molemminpuolista vailla todellista rakkautta. Monien kanssa jaetut seksikokemukset voivat myös rikkoa ihmistä samaan tapaan kuin se, että puhuisi monelle ihmiselle kaikkein arkaluontoisimmat asiansa. Kun seksiin liittyy syvä henkinen yhteys ja elinikäisen sitoutumisen tuoma turvallisuus, se ei jätä jälkeensä tyhjyyttä, eikä hyväksi käytetyksi tulemisen tai rikki menemisen kokemusta. Näistä ja monista muistakin syistä (joita ei voi tällaisessa lyhyessä vastauksessa ottaa esille) antaa elinikäinen, syvään henkiseen yhteyteen perustuva avioliitto seksiin parhaat edellytykset, jolloin se voidaan kokea hienona Jumalan lahjana, joka vahvistaa puolisoiden yhteen kuuluvuutta, ja silloin on myös mahdollisesti syntyvillä lapsillakin turvallinen koti ympärillänsä.

Jeesuksen luo tuotiin kerran aviorikoksesta kiinni saatu nainen, joka haluttiin kivittää. Jeesus teki kuitenkin kivittäjien aikeet tyhjiksi ja armahti tämän naisen, mutta kehotti häntä kuitenkin karttamaan jatkossa syntiä. (Joh.8:1-11) Jeesus on sovittanut myös kaikki haureuden synnit - olipa sitten kysymys niistä ajatusten, sanojen tai tekojen tasolla, niin että saamme uskoa ne samoin kuin kaikki muutkin syntimme Hänen tähtensä anteeksi annetuiksi. Kristityn oikea asenne on tämän jälkeen se, että pyritään välttämään haureutta (Ef.5:3-5), koska se on parastamme ajattelevan Jumalan tahto ja sellaisena meille itsellemmekin hyväksi. (T.Nyman)

 

6. Mitä raamattu sanoo kuolemanpelosta? Voiko siitä vapautua? 

Kuoleman pelolla voidaan ajatella toisaalta sitä pelkoa, jota me voimme tuntea pelätessämme esim. vaikean sairauden kuoleman edellä tuomia kärsimyksiä tai elämän päättymistä ennen kuin sitä haluaisimme. Toisaalta voidaan pelätä myös sitä, että tulemme kuoleman jälkeen kadotetuiksi syntiemme tähden.

Kuolemaan liittyvien kipujen ja nykyisen elämämme menettämisen pelkoa voi olla kenellä hyvänsä, kun Jumala ei meitä aina näistä vapauta. Tällaista kuolemanpelkoa tunsi myös (aiemmin Goljatin urheasti voittanut) Daavid (Ps.18:4), kun kuningas Saul halusi hänet tappaa.

Helvettiin joutumisen pelkoon on uskovalla ihmisellä sen sijaan mitä parhain apu Kristuksen sovitustyössä. Kun saa uskoa kaikki syntinsä Hänen tähtensä sovitetuiksi ja poispyyhityiksi, saa luottaa siihen, että edessä on kadotuksen sijasta iankaikkinen elämä Jumalan luona. (Joh.3:16, Room.6:23) Uskossa Jeesukseen on kuolema vain portti nykyistä paljon parempaan elämään Jumalan luona. Kuolema vapauttaa meidät silloin kaikista tämän elämän murheista ja antaa meille ikuisen ilon Jumalan yhteydessä. Kuoltuamme saamme kokea tätä jo sielumme puolesta, ja Jeesuksen tullessa tänne takaisin herätetään myös ruumiimme ylös haudasta, jolloin ruumis ja sielu saa jälleen olla yksi kokonaisuus, joka on täysin eheä. Taivaassa ei enää ole syntiä, sairautta ja kuolemaa. Näiden sijaan siellä täyttävät elämämme Jumalan rakkauden kokeminen ja pelastuksen riemu.  (Ilm.7:9-17, 21:3-4) Jeesus on voittanut puolestamme kuoleman niin, että me saamme näin olla sen vallasta vapaat (Hepr.2:14-15) (T.Nyman)

 

5. Miksi Pyhä Henki ei anna sellaista uskoa, että voisi siirrellä vuoria?

Tähän ei taida löytyä Raamatusta suoraa vastausta, jolloin voimme yrittää vain arvata, miksi emme siirrä vuoria uskon voimalla. On ehkä niin, että vuorien siirtämisestä voisi tulla ihmiselle kaikkivoipainen olo, jolloin saattaisimme unohtaa Jumalamme. Vuorten siirtäminen uskon voimalla vaikuttaisi sopivan myös huonosti yhteen sen kanssa, mitä Jumala sanoi syntiinlankeemuksen jälkeen Adamille: ”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1.Ms.3:19) Elämäämme kuuluu näin vaivannäkeminen ja katoavaisuuden alaisuus ihmisen ollessa pieni. Pieni oli myös Jeesuksen opetuslasten usko, kun Jeesus sanoi heille: "…jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta". (Mt.17:20) Raamatussa kerrotaan tosin myös eräistä uskovista, joiden välityksellä on tapahtunut joskus ihmeitä, mutta ihmeitä tekevä usko on ollut harvinaista. Pelastavan uskon on sen sijaan saanut monikin.  (T.Nyman)

 

4. Pitääkö pappien lukea koko Raamattu?

Teologisessa tiedekunnassa oli kyllä Raamatun tuntemustentti, mutta se oli niin helppo, että sen saattoi läpäistä sekin, joka oli lukenut Raamattua vain vähän. Työnsä todesta ottava pastori on sen sijaan kyllä Raamattunsa lukenut ja lukee sitä myös yhä uudelleen - mieluiten joka päivä, että voisi julistaa ja opettaa sen sanomaa muille. Koska Raamattu on Jumalan sanaa, sitä ei voi koskaan ammentaa tyhjiin, vaikka sen olisi lukenut läpi montakin kertaa. (T.Nyman)

 

3. Onko kaikilla ihmisillä mahdollisuus uskoa, kun usko on Jumalalta saatu lahja (Ef. 2:8-9), jota ei itse omin voimin saa aikaan? Esim Room. 8:28-30 puhutaan jossain määrin ennalta määrämisestä, miten tällaisia kohtia pitäisi tulkita?

Pitää paikkansa, että usko on Raamatun mukaan todella Jumalan lahja ja että on olemassa myös ennalta määrääminen eli valitsemus. Mutta näiden lisäksi Raamattu opettaa myös Jumalan kaikkia koskevaa pelastustahtoa.

Jumala sanoo tahtovansa kaikkien ihmisten pelastusta (1.Tim.2:4), minkä tähden Kristus on myös sovittanut jokaisen syntisen synnit (1.Joh.2:2), ja sanomaa tästä on käsketty julistaa kaikille ihmisille (2.Kor.5:19-20, Luuk.24:46-47). Jumala siis tahtoisi kyllä synnyttää uskon kaikissa tämän sanoman kuulevissa, mutta ihminen on luonnostaan hengellisesti kuollut niin, ettei yksikään tahdo ottaa näin vastaan pelastusta.  Pelastuksen menettäminen on siten ihmisen epäuskon syytä. Ja jos tässä olisi kaikki, ei yksikään ihminen tulisi uskoon ja pelastuisi.

On kuitenkin onneksi olemassa myös Jumalan armovalitsemus (Room.8:29-30), joka merkitsee predestinaatiota taivaaseen – kadotukseen ei sen sijaan ole predestinoitu ketään. Tämä armovalitsemus merkitsee sitä, että Jumala pelastaa Hänen armonsa hylänneestä ihmiskunnasta kuitenkin joukon ihmisiä heille uskon lahjan antaen ja tehden näin haluttomista halukkaita. Valitut eivät ole kuitenkaan itsessään sen parempia kuin muutkaan, jolloin heidän pelastumisensa on Jumalan sulaa armoa.

Jumalan yleinen pelastustahto, koko maailman syntien sovitus ja tämän pelastuksen ojentaminen meille armonvälineissä (evankeliumin sana, kaste, ehtoollinen ja ripissä julistettu synninpäästö) ovat edellytyksenä sille, että uskolla olisi varma kohde, mihin se luottamuksensa perustaa. Kristukseen uskoessamme saamme kuitenkin pitää itseämme myös valittuina, koska valitsemus toteutuu juuri niin, että meissä synnytetään usko. Saamme myös uskoa, että Herra vie meissä alkamansa työn päätökseen omistansa huolen pitäen ja kantaen meidät täältä murheen maasta taivaskotiin asti. Valitsemus merkitsee täten sitä, että meidän pelastuksemme on paljon paremmissa käsissä kuin omissamme.

Luterilaisuus hylkää näin sekä kalvinistisen opetuksen, joka kieltää Jumalan yleisen pelastustahdon opettaen vain valittujen ihmisten syntien sovitusta, ja toisaalta myös synergistisen (= Jumalan ja ihmisen yhteistyötä pelastuksessa merkitsevän) opetuksen, jonka mukaan usko olisi ihmisen vapaan tahdon ratkaisu. (T.Nyman)

 

2. Olisko Juudaksella ollut mahdollisuus pelastua, jos hän olisi katunut tekoaan?

Juudas olisi kyllä voinut pelastua, koska Jeesus sovitti myös hänen syntinsä. (1.Joh.2:2) Juudaksen ongelmana ei tosin ollut katumattomuus, koska hän tunnusti kyllä tehneensä Jeesuksen kavaltaessansa väärin ja palautti myös siitä saamansa rahat. Hän päätyi kuitenkin epätoivoon jaksamatta uskoa siihen, että olisi voinut vielä saada rikkomuksensa anteeksi. Hän ei nähnyt armoa, josta hän olisi voinut saada Jeesuksen kieltäneen Pietarin tavoin avun hätäänsä. Katumuksesta on apua vain silloin, kun se johtaa ihmisen Armahtajan luokse. (T.Nyman)

 

1. Olisin kiinnostunut tietämään mitä rippikoululaisille opetetaan kasteesta ja ehtoollisesta?

Kaste ja ehtoollinen ovat Jumalan meille antamia armonvälineitä, joiden välityksellä meille ojennetaan uskossa omistettavaksi Jeesuksen sovitustyön ansio, joka on syntien anteeksiantamus. (Rm.6:3, Apt.2:38, Luuk.22:19-20)

Kastetta sanotaan Raamatussa myös uudestisyntymisen pesuksi, koska me saamme syntyä siinä Jumalan omiksi. (Tiit.3:5, Joh.3:5) Tämä koskee erityisesti niitä, jotka kastetaan lapsena, joiden Jeesus sanoo ottavan vastaan Jumalan valtakunnan (Mark.10:14-15, Apt.2:38-39). Lähetystilanteessa kaste voi olla myös jo evankeliumin sanan kautta syntyneen uskon vahvistuksena. Kaste julistaa meille läpi koko elämämme, että Jumalan armo on myös meitä varten. Ja koska tämä armo perustuu Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön, sitä ei voi täydentää, eikä kastetta saa siten uusia. (Ef.4:5) Kasteessa meidät on otettu myös kirkkomme jäseniksi. 

Ehtoollisessa me saamme leivässä ja viinissä Jeesuksen ruumiin ja veren syntiemme anteeksiantamukseksi. (Matt.26:26-28) Kyse ei ole vain Kristuksen ruumiin ja veren vertauskuvallisesta, vaan todellisesta läsnäolosta siunatuissa ehtoollisaineissa. Ehtoollinen on annettu Herran omien matkaevääksi uskomme ravitsemiseksi. Saamme käyttää sitä niin usein kuin sitä kaipaamme. (1.Kor.11:25) Liikuntarajoitteiselle vanhukselle se voidaan viedä myös kotiin tai sairaalle sairaalaan. (T.Nyman)